Job 29, 2. Kor. 6

Job 29 2. Kor. 6

Jobin kirjan tämän päivän luku puhuu minulle siitä kuinka ihminen huomaa monesti vasta jälkeenpäin kuinka hyvin asiat olivat. Vai olivatko? 

Entisten aikojen muistelussa tulisi huomata että ihmisen mieli muuttaa muistoja. Ja useampikin ihminen saattaa muistaa (yhdessä tai erikseen) asiat väärin. Tai menneiden asioiden merkitys käsitetään väärin. 

Monesti asia voi olla myös toisinpäin. Mietitään kuinka paljon huonommin asiat olivat. Monella saattaa olla esimerkiksi mielikuva siitä kuinka ikävää aikaa lapsuus oli. Mutta pitääkö se kuitenkaan kokonaisuutena paikkansa? Vai onko niin että yksittäiset tapahtumat värittävät tietyn ajallisen, hyvin pitkänkin jakson?

Menneiden muistelussa astutaan alueella joka voi viedä ihmisen pahasti harhaan. Puhutaan valemuistoista. Siksi olisi hyvä olla tarkkana muistojensa kanssa siitä kuinka oikea oma mielikuva on menneiden tapahtumista ja niiden merkityksestä.
Mennyt voi antaa voimaa tai sitten se voi viedä voimat tässä hetkessä elämisestä ja toimimisesta.   

Ehkä tässä on riittävästi aihetta tälle päivälle mietittäväksi ja rukoiltavaksi.  

–Tomppa