En muistanut että Jobin kirja sisältää tällaisenkin luvun. Lieneekö syynä se että Jobin kärsimyksiä on kirjassa niin pitkästi, että helposti hyppää yhden sun toisen luvun yli ja omaksuu/muistaa tekstistä vain kirjan alun ja lopun. Tämä luku herättää monenlaisia ajatuksia joten ei ole syytä jättää tätä lukua välistä.
Tänään teksteistä nousi esiin Herran pelko. Vanha testamentti kertoo että se on tärkeintä viisautta. Uudessa testamentissa mainitaan että ennen kuin pyrimme saavuttamaan (muiden) ihmisten luottamuksen, niin meidän tulisi tietää mitä Herran pelko on.
Herran pelko on harmillinen termi, koska sitä ei tulisi niputtaa samaan joukkoon muiden pelkojen kanssa (kuten pimeän pelko, ahtaan paikan pelko jne.)
Enemmänkin kyse on kunnioituksesta ja esim. 2020 käännös (https://raamattu.fi/raamattu/UT2020/2CO.5/2.-Kor.—2.-kirje-korinttilaisille-5) on siirtynyt käyttämään tätä termiä.
Raamatun lukemisessa aika usein korostetaan että pitäisi pysyä asiayhteydessä. Jos tämän päivän lukuja lukee, niin todella paljon nousee esiin se, kuinka Jumala on suuri, Hän on hyvä, Hän pitää meistä huolen, että me voimme luottaa Häneen.
Nämä ovat asioita jotka herättävät kunnioitusta, jopa rakkautta. Jos Herran pelko olisi samassa luokassa muiden pelkojen kanssa (ehkä jopa peloista suurin) niin olisi paljon loogisempaa että lukijaa peloteltaisiin oikein kunnolla Jumalan ankaruudella yms.
–Tomppa