Fil. 3
Jos pelastus tulisi lain kautta, niin Paavalin CV olisi siihen varmaan lähes täydellinen. Hänet oli ympärileikattu kahdeksanpäiväisenä, ja hän oli ollut syntyperänsä lisäksi lain noudattajana hyvä fariseus eli täyttänyt lain. Tämän kaiken Paavali oli vaihtanut uskon vanhurskauteen, jonka perustana on usko Kristukseen, jonka Jumala antaa sille, joka uskoo.
Sama tavoitteellisuus jatkui myös Jeesuksen seuraajana. Lihaa säästämättä ja laadusta tinkimättä hän taisteli uskonvanhurskauden ja evankeliumin puolesta kaikin voimin. Hän tahtoi tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemus voiman ja kasvaa hänen kaltaisekseen osallistumalla hänen kärsimyksiinsä ja kuolemaansa. Nöyrästi hän myös kirjoitti heiman epävarman oloisesti, että ”ehkä silloin saan myös nousta kuolleista”?
Paavali tahtoi elää täysillä ja ponnistelee kohti päämäärää, voittopalkintoa, pääsyä taivaaseen. Tähän elämäntapaan hän kutsuu myös meitä kaikkia Jeesuksen omia. Itseäni alkoi kuitenkin jo vähän hengästyttää tämä päämäärätietoisuus ja askeettisuus, joka tekstistä huokuu. Minun on kuntourheilijana vähän vaikea ymmärtää tätä lähes huippu-urheiluun verrattavaa innostusta ja sitoutumista, joka Paavalin elämästä huokuu. Eihän minusta ole tuollaiseen elämään.
Kaikkien ei tarvitse eikä tule olla Paavaleita, vaan voimme kaikki erilaisina palvella Jumalaa omilla lahjoillamme. Tärkeintä on Kristuksen tunteminen. Kerran väsyneenä törmäsin seuraavaan ajatukseen, joka toi mieleeni lisää avaruutta ja sai minut uudestaan liikkeelle:” Älä kysy mitä maailma tarvitsee. Kysy itseltäsi, mikä saa sinut heräämään eloon. Mene sitten ja tee se, koska maailma tarvitsee kipeästi ihmisiä, jotka ovat heränneet eloon.” (Howard Thurman)
Juha