Saarnaajan luvussa puhutaan yksinäisyydestä, 7-12. Jaejakso loppuu näin: ”Yksinäisen kimppuun on helppo käydä, mutta kaksi pitää puolensa, eikä kolmisäikeinen lanka katkea helposti.” Tuossa on paljon viisautta ja se sopii kuvaamaan hyvin myös seurakuntayhteyden merkitystä. Jeesus sanoi, että siellä missä kaksi tai kolme on koolla Hänen nimessään, niin Hän on siellä mukana.
Kun Alfassa perehdytään kristinuskon perusteisiin, niin ensimmäiset opetukset ovat: kuka Jeesus on ja miksi Jeesus kuoli? Kaikki kytkeytyy Jeesuksen Kristuksen persoonaan. Näissä jakeissa Paavali opettaa Jeesuksen merkityksestä useita asioita. Maailma on luotu Hänen kauttaan. Hän on seurakunnan pää. Hän on noussut kuolleista. Hänen ristinkuolemansa merkitsee meille sovitusta synneistämme ja antaa mahdollisuuden kokea yhteyttä Jumalan kanssa
Paavali keskittyy Jeesukseen ja aloittaa siis siitä, että Hän on ollut mukana luomisessa. Seuraavana listassa onkin jo seurakunta. Jeesus on synnyttänyt seurakunnan ja Hänellä on suunnitelma siitä, millainen sen tulisi olla. Listan kolmantena asiana on ylösnousemus. Jeesuksen ylösnousemus on vakuutus siitä, että kuolema on voitettu, sillä ei ole lopullista valtaa meihin. Ja viimeisenä se, että Jeesuksen kuolema ja veri on meille sovinto Jumalan kanssa.
Paavalin lista tässä luvussa on mielenkiintoinen. Maailmanhistorian keskeisimmät tapahtumat ovat siis maailman luominen, Jeesuksen ristinkuolema, Jeesuksen ylösnousemus ja seurakunnan syntyminen eli Pyhän Hengen vuodattaminen helluntaina. Koska Jeesus on kaiken keskuksessa, niin Hänen tuntemisensa on elämässä tärkeintä ja teemme työtä sen eteen, että jokainen voisi tuntea Hänet, Kol 1:28-29.
Mika