Tämän päivän teema voisi olla matkalla oleminen ja perille pääseminen. Tekstien sävy on varsin alakuloinen, kun puhutaan matkalla olemisesta. Siihen kuuluvat mm. ahdinko, tuska, yksinäisyys, sairaus, pilkka, itku ja kuoleman todellisuus (Ps. 102). Heprealaiskirjeen kohdasta luetteloon lisättäväksi löytyvät mm. epäusko, niskoittelu, paatumus ja matkalle jääminen.
Psalmin kirjoittajalla oli jo ymmärrys siitä, että Jumala hallitsee ikuisesti ja että hän armahtaa (Ps. 102:13-14). Edelleen hän toteaa, että Jumala luo uuden maan ja uuden taivaan (jakeet 26-27) ja että hänen palvelijoittensa ”lapset saavat asua turvassa ja heidän lastensa lapset ovat huomassasi” (jae 29). Heprealaiskirje korostaa Jeesuksen merkitystä ja sitä, että hän ymmärtää ”vajavaisuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin” (jae 15).
Toivottavasti meillä on vahvasti mielessämme elämämme päämäärä eli ”hänen lepopaikkaansa” pääseminen (Hepr. 4:1). Taivalletaan tänäänkin sitä kohti yhdessä Jeesuksen kanssa ja huolehditaan siitä, ettei yksikään meistä jää taipaleelle.
Päivän virtenä voisi laulaa esimerkiksi tutun lasten virren 490 ”Mä silmät luon ylös taivaaseen”.
Pekka