Psalmeja 105 ja 106 on varsin mielenkiintoista lukea rinnakkain. Edellinen on Jumalan tekojen ja uskollisuuden kiittämistä ja ylistämistä Israelin kansan historiassa. Jälkimmäinen on puolestaan kuvausta siitä, miten Israelin kansa kompuroi jatkuvasti, vaikka he saivat nähdä Jumalan ihmeellisiä tekoja.
Onko näin myös meidän elämässämme? Osaammeko kiittää ja ylistää Jumalaa hänen teoistaan ja uskollisuudestaan vai unohdammeko ne arjen kiireen, paineen ja maallisten asioiden keskellä?
Toisaalta on lohdullista ajatella, ettei Jumalan valitun kansankaan vaellus ollut moitteetonta. Päinvastoin se oli melkoista ylä- ja alamäkeä. Ehkä tästä kannattaa ennen kaikkea muistaa se, ettemme unohda kiittää ja ylistää Herraa kaikesta siitä, mitä hän on puolestamme tehnyt. Hyvä on myös muistaa, ettei kiitollisuuden ja ylistyksen harjoittamista tarvitse rajoittaa vain niihin hetkiin, kun kaikki on hyvin.
Pekka