Tämän päivän keskeinen teema on uhrit ja uhraaminen. Jesajan kirjan kohta (jakeet 10-15) kuvaa Israelin kansan historiassa tilannetta, jossa uhreilla ja uhraamisella on vain ulkoinen, rituaalinen merkitys, mutta uhraajien sydämet ja ajatukset ovat jossakin muualla. Sen vuoksi Jumala kehottaa vakavasti kansaansa kääntymään (jakeet 16-20).
Heprealaiskirjeen kohdassa on perusteellinen vertailu vanhan ja uuden liiton välisistä eroista. Toissa päivänä kirjoitin tästä samasta asiasta, mutta sanoitan sen nyt hieman toisin eli Jeesus on Jumalan ainutkertainen ja lopullinen uhri ihmisten syntien sovittamiseksi (Hepr. 9:14, 26): ”[–] kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa. [–] Hän on kuitenkin tullut tähän maailmaan vain kerran, nyt aikojen lopulla, hävittääkseen synnin uhrillaan.”
Vaikka meillä ei ole enää tarvetta enää uhrata, niin meille voi kuitenkin käydä niin kuin Israelin kansalle vanhan liiton aikana eli meidän jumalanpalveluksestamme voi tulla ulkokohtaista, jos Jeesus ei saa sydäntämme vallata eikä siellä asua. Tule siis, Herra Jeesus, ja valtaa sydämeni ja koko elämäni tänäänkin! Laskeudu, Pyhä Henki, Jeesusta kirkastamaan!
Pekka