Jo edellisessä luvussa tuli esille, ettei ihmisen pöyhkeys kestä loputtomiin Herran Sebaotin edessä. Tämä luku kuvaa sitä monilla käytännöllisillä esimerkeillä. Lohdullista on lukea jakeesta 10 ”sanokaa vanhurskaasta, että hänen käy hyvin”. Meillä on Jeesuksen meille ansaitsema vanhurskaus, kelpaavuus Jumalan edessä. Siinä saa levätä. Meistä huolimatta meille käy lopulta hyvin.
”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, varmuus siitä, mikä ei näy” (jae 1). Meillä on tämä jae vihkisormuksissa. Arvaattekin, että tätä on elämässä tarvittu. Tämä jae on toki alun perin tarkoitettu meidän avioliittoa laajempiin asiayhteyksiin. Pekka kirjoitti viime viikolla luottamuksesta. Jos mihin täällä ajassa voi luottaa, se on Vapahtajamme Jeesus Kristus. Meillä saa olla uskon kautta varmuus siitä, mikä ei näy, Jumalan valtakunnasta, Jeesuksen läsnäolosta elämässämme. Ihan just nyt.
Pirkko