Jos oikein Wikipediasta ymmärsin, Psalmit on kirjattu muistiin 200-luvulla ennen Jeesuksen syntymää. Tanakin eli juutalaisten pyhien kirjoitusten kaanoniin ne on puolestaan liitetty noin vuoden 100 (Jeesuksen syntymän jälkeen) tienoilla. Jos nämä tiedot pitävät paikkansa, psalmit olivat Jeesuksen elinaikana olemassa kirjoitetussa muodossa, mutta niitä ei vielä ollut hyväksytty juutalaisten pyhiin kirjoituksiin.
Tämä asia alkoi mietityttämään, kun luin ylipappien ja lainopettajien toiminnasta (Mark. 14:1, 53-65). Ilmeisesti he eivät olleet lukeneet esimerkiksi päivän psalmitekstiä, kun he juonittelivat, miten he saisivat Jeesuksen hengiltä. Tai jos olivat lukeneet, niin ehkä he ajattelivat, että tämä ei nyt kuulu virallisesti hyväksyttyihin teksteihin. Samalla kuitenkin unohtui Mooseksen käskyistä esimerkiksi se, ettei lähimmäisestä saa antaa väärää todistusta (2. Moos. 20: 16). Heillä näytti olevan paremmin muistissa Herran nimen pilkkaamisesta langetettava kuolemantuomio (3. Moos. 24:16). Tämä määräsi Jeesuksen kohtalon, ja niin Jumalan pelastushistoria sai täyttymyksensä väärän tuomion perusteella.
Psalmia 119 on innostavaa ja rohkaisevaa lukea, mutta tarvitsen Pyhän Hengen apua, että sanat muuttuvat todelliseksi elämäksi. Tähän liittyen voisi myös lukea ja mietiskellä Jaakobin sanoja (Jaak. 1:19-25).
Pekka