Korinttilaiskirjeen päivän luku on meille tuttu. Ehkäpä liiankin tuttu? Luvun kuvaama rakkaus tuntuu ihanteelta, josta arkielämäni on monesti kaukana….toki tiedän, että vain Jumalan rakkaus on täydellistä. Ja siitähän tässä luvussa kerrotaan.
Kun minulta puuttuu kärsivällisyyttä, lempeyttä, kun olen kateellinen, kerskun tai pöyhkeilen. Kun käyttäydyn sopimattomasti, etsin omaa etuani, olen katkera, muistelen kokemiani vääryyksiä. Kun salaa iloitsen toisten kokemista vääryyksistä. Kun en vaan kestä, enkä jaksa eikä huvita varsinkaan kärsiä toisten puolesta. Silloin saan muistaa sen, mitä luettiin muutama viikko sitten, kun oli vuorossa roomalaiskirjeen 5. luku.
”Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhä Hengen”, Room 5:5. Jumalan täydellinen rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta! Saan antaa tilaa sille rakkaudelle vaikuttaa minussa. Aina uudestaan ja uudestaan. Siinä rakkaudessa voivat katkeruuteni ja kovuuteni sulaa. Sen rakkauden voimin ja turvin voin kestää, kärsiä, uskoa, toivoa, antaa anteeksi ja rakastaa. Niin sinäkin.
Tiina