Aarre saviastiassa
Luvussa tulee esille upeasti Paavalin esittämänä, että vaikka me olemme heikkoja ja monin tavoin huonoja Kristuksen palvelijoita, meillä on hyvä sanoma ja valloittava evankeliumi. Siinä ei pitäisi olla mitään häpeämistä, vaan Jeesusta tulisi rakastaa niin paljon, että hänen tuoksunsa leviäisi ympärillämme. Mihinkään arkailuun ei pitäisi olla ainakaan Paavalin mielestä syytä. “Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat” (Room 1:16). Paavali ei lannistu, vaan hänellä oli katse suunnattu jo tulevaan voittopalkintoon, taivaalliseen asuntoon.
Tällaista asennetta itsekin kaipaisi, koska mielen täyttää helposti monet kiireet ja murheet kylväjävertauksen tapaan. Aarre on tosiaan saviastiassa! Kiitos Jeesus, että sinulle voi taas jättää kaiket taakkani ja uskoa lupaukseen, että “silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa” (Fil. 4:7). Vaikka olemme ahtaalla, meillä on toivo ja armo!
Jeesus on Herra!
Juha