Tässä luvussa profeetta näkee kerubeja ja Herran kirkkautta. Kerubit on kuvailtu varsin yksityiskohtaisesti, heillä on neljät kasvot ja kulkevat pyörillä. Oikeastaan hiukan huvittaa nuo pyörät. Mitähän symboliikkaa näissä on kätkettynä, kun ne on tekstiin jätetty.
Nuo neljät kasvot on mainittu jo ensimmäisessä luvussa Hesekielen kirjaa ja mainitaan Ilmestyskirjassa 4: 7. Eräs pastori opetti, että neljä evankeliumia voidaan rinnastaa myös näiksi neljiksi kasvoiksi. Johannes on kotkan kasvoinen, Luukas ihmiskasvoinen ja olikohan Matteus leijonan kasvoinen ja Markus häränkasvoinen. Kiintoisa ajatus.
Tässä luvussa on opetusta siihen, mitä aikanaan oivalsin, kun pohdin, miten vähän ketään lähimmäistä tai kaukaistakaan rakastin. Minä äkkäsin tuolloin, että jokainen ihminen on Jumalan luoma ja Jumalan rakastama minusta ja minun kylmyydestäni huolimatta. Näin vapauduin paineesta olla rakastava lähimmäinen, ja voin katsoa toisia ihmisiä Jumalan luomina. Jae 7 tuo käsittääkseni juuri tähän ajatusmalliin tukea: saman Kristuksen pelastamia olemme, minä sekä sinä.
Pirkko