Luvun lopussa todetaan: ”Minä kerroin pakkosiirtolaisille kaiken, mitä Herra oli minulle näyttänyt”. Tässä on yksi todentuma Hesekielen saamien näkyjen tarkoituksesta. Kuulijoiden on täytynyt ymmärtää Jumalan suuruutta, kun profeetta on kertonut näyistään. Pakkosiirtolaiset olivat jo eläneet todeksi, miten näyt ja ennustetut asiat Jerusalemin tuhosta ja pakkosiirtolaisuudesta olivat toteutuneet. Näyt vahvistivat Hesekielen asemaa tehtävässään, näin uskon.
Paavali joutuu tässä luvussa puolustamaan korinttilaisille toimintaansa ja kutsumustaan. Paavali päätyy listaamaan kirjeeseen monenlaiset vaarat ja uhat, joita hän on työssään kokenut. Paavalin kutsun on täytynyt olla hänelle itselleen hyvin vahva ja selkeä. Arvelen, että muutoin ensimmäisen ruoskinnan jälkeen viimeistään, olisi ollut hyvä syy heittää homma sikseen. Kunpa kukaan Sanan opettaja, julistaja tai johtaja ei jäisi yksin milloinkaan tai ainakaan silloin, jos on jonkinlaista vääntöä tai säätöä seurakunnassa. Kenen puolesta tänään voisimme rukoilla tai lähettää vaikka viestin, että tukena ollaan?
Pirkko