Ymmärrän biologiasta ja maanviljelystä hyvin vähän. Täytyy tunnustaa, etteivät ne ole minua elämäni aikana kovin paljon edes kiinnostaneet, vaikka lapsuuden perheessäni ns. sosiaalistuin agraariyhteiskunnan työkulttuuriin, jossa lasten täytyi osallistua mm. perunan istutukseen, kasvimaan kitkemiseen, perunannostoon sekä puutarha- ja metsämarjojen poimintaan. Kaikkien näiden asioiden tekemistä olen kuitenkin jatkanut koko elämäni ajan, mutta en voi sanoa, että olisin erityisen innostunut niistä. Ymmärrän, että ne ovat todella tärkeitä asioita, mutta minulle ne ovat jostain syystä kuitenkin enemmän ns. pakkopullaa.
Hyvin vajavaisella ymmärrykselläni yritin pohtia kylväjävertausta (Luuk. 8:4-15), jossa Jeesus puhuu mm. siemenestä, kylvämisestä, maaperästä, tallautumisesta, taivaan linnuista, kuivuudesta, kosteudesta, ohdakkeista (rikkakasveista) ja hyvän maan tuottamasta satakertaisesta sadosta. Minulle tämä puhuu ennen kaikkea siitä, että siemenen kylvämisen ja sadon korjaamisen välillä todella moni asia voi epäonnistua, minkä vuoksi satoa ei ole lopulta korjattavana. Tärkeä on myös näkökulma, että täydellinen onnistuminen voi johtaa satakertaiseen satoon. Voisi ehkä ajatella niin, että Jumala tekee tämän hyvyydessään mahdolliseksi sen vuoksi, että epäonnistumisten aiheuttamat menetykset voidaan korjata ja korvata.
Ehkä minun olisi hyvä olla kiinnostuneempi kasvun ihmeestä niin luonnossa kuin hengellisestikin. Kummassakin on kyse ymmärtääkseni Jumalan ihmeellisestä työstä ja vaikutuksesta. Oma roolini olisi varmistaa, että kasvulle on mahdollisimman hyvät edellytykset siltä osin kuin voin asioihin vaikuttaa.
Erityisesti nyt kriisiaikoina olisi hyvä rukoilla, että säät ja olosuhteet olisivat suotuisat hyvän sadon saamiseksi. On se varmasti tärkeää muulloinkin, mutta hyvinvoinnin ja yltäkylläisyyden keskellä helposti unohtuu, kuinka riippuvaisia olemme siitä, että Jumalan luoma luonto tuottaa meille ravintoa. Eikä pidä unohtaa sitäkään, että olisimme valmiita vastaanottamaan runsasta ja ravitsevaa hengellistä ravintoa, ja siten saisimme kasvaa ja vahvistua uskossamme Jeesukseen.
Pekka