Israelin kuninkaan tuli olla paimen, jonka tuli johdattaa kansaansa palvelemaan Jumalaa. He olivat kuitenkin menneet harhaan. Jumala nuhtelee Israelin paimenia, joita hallitsijat, väärät profeetat edustivat.. “Te ette ole hoivanneet uupuneita, ette ole lääkinneet sairastuneita ettekä sitoneet murtunutta jalkaa, te ette ole etsineet kadonneita ettekä lähteneet eksyneiden perään. Te olette kohdelleet lampaitanne tylysti ja kovin ottein.” Hesekielin kirja 34:4 FB92.
Jumala haluaa meidän pitävän huolta toisistamme, sanoillamme voimme lääkitä masentuneita, kuuntelevilla korvilla voimme keventää toisen murheita. Ymmärtäviä ja armahtavaisia lähimmöistemme heikkouksia kohtaan. Olemme itsekin heikkoja, tarvitsemme joka päivä armoa. Tuomitsevuus, kovuus tuo vain lisää tuskaa epätoivoiselle lähimmäiselle, joka voi olla aivan hukassa siitä miten tulisi toimia. Voimme olla myös itsekin eksyksissä.
Herra on meidän paimenemme, joka pitää huolta meistä, lampaistaan. Hän haluaa meidän olevan lähimmäisille virvoitusta antavia, kuitenkin muistaen, että olemme itse lampaita ja tarvitsemme elämöömme Jumalan virvoitusta ja huolenpitoa selvitäksemme sumuisista ja synkistä päivistä. Tarvitsemme lepohetkiä, hiljaisuutta, Jumalan rakkaudellista läheisyyttä, täydellistä rakkautta, joka karkottaa kaiken pelon. Jumala on antava rauhan ajan, ikuisen ja täydellisen turvallisuuden. Kaiken mitä tarvitsemme.
“Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta, ja vahvat ja lihavat minä pidän kurissa. Minä kaitsen laumaani niin kuin sitä tulee kaita.” Hesekielin kirja 34:16 FB92? “Niin kuin paimen pitää huolta lampaistaan, kun ne ovat hajaantuneet hänen ympäriltään, niin minä huolehdin lampaistani ja haen ne turvaan kaikkialta, minne ne sumuisena ja synkkänä päivänä ovat kaikonneet. Vehmailla niityillä minä niitä kaitsen, niiden laidun on Israelin korkeilla vuorilla. Siellä, vehreillä kedoilla, ne saavat levätä, ne saavat käyskennellä Israelin vuorten rehevillä laidunmailla.” Hesekielin kirja 34:12, 14 FB92 Tämä lupaus on totta ja se tulee toteutumaan, tulemme löytämään vielä levon. Saavutamme vielä uskomme päämäärän, pelastuksen tämän kaiken pahuuden keskeltä.
Johannes ja Jeesus julistivat molemmat kääntymistä Jumalan puoleen ja kääntymisen merkkinä ihmiset ottivat kasteen. Heidän elämäntapansa oli taas hyvin erilaiset. Johannes eli askeettista elämää erämaassa. Jeesus taas aterioi publikaanien ja syntisten kanssa osallistuen ihmisten elämään. Fariseuksille, jotka elivät hyvin tarkkojen sääntöjen mukaisesti, kummankin julistajan elämäntapa oli väärä. Heidän mielestään vain farisealainen tapa elää oli oikea ja puhdas. Syntiset elivät toisin kuin he opettivat.
Jeesuksen sanoma kohdistui köyhiin, syntisiin ja eivätkä torjuneet häntä. Syntisen naisen osoittama rakkaus Jeesusta kohtaan kertoo, mitä anteeksiantamuksen tulisi tuoda kristityn elämään, suuren rakkauden. Oman syntisyyden ymmärtämisen keskellä ei ole varaa tuomita ketään, ei varaa erotella ihmisiä eri leireihin. Syntisenä näkee vain oma kelvottomuuden kelvata Jumalalle, armon saaneena ymmärtää kuinka paljon on saanut anteeksi. Paljojen syntien anteeksisaaminen näkyy rakkautena Jumalaan ja lähimmäisiin.
Mika M