Jumala ei halua kenenkään kuolevan, hän haluaa kaikkien elävän. “Sano heille: Näin sanoo Herra Jumala: Niin totta kuin elän, en minä tahdo, että jumalaton kuolee vaan että hän kääntyy teiltään ja saa elää. Kääntykää! Kääntykää pahoilta teiltänne! Miksi te kuolisitte, israelilaiset!” Hesekielin kirja 33:11 FB92. Hän on lähettänyt meidät kertomaan ilosanoman ihmisille. Ihminen voi saada synnit anteeksi ja vapautua Jumalan tuomiosta synnin rangaistuksesta.
Meitä ei ole kutsuttu tuomitsemaan, vaan pyytämään ihmisiä kääntymään Jumalan puoleen. Synnin aikaan saama pahuus tullaan tuomitsemaan, mutta sen tekee meidän kaikkien tuomari, Jumala. Meidän ei tarvitse kuolla, vaan voimme elää. Kääntyminen Jumalan puoleen tuo elämään yksinkertaisia, mutta hyviä asioita. Kääntymistä seuraa hyvät teot, toisten arvostaminen, lähimmäisen rakkaus, hyvän tekeminen. “Ainoatakaan syntiä, jonka hän on tehnyt, ei enää muisteta. Hän tekee nyt oikein ja toimii vanhurskaasti, ja siksi hän saa elää.” Hesekielin kirja 33:16 FB92. Miten lohduttavaa onkaan tietää, että Jumala ei muista syntejä, kun olemme hänelle ne tunnustaneet, eikä myöskään lähimmäiseni syntejä. Kunpa voisin sen aina muistaa ja iloita anteeksisaamisesta niin itse kuin lähimmäiseni kohdalla.
Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä luomisen jälkeen, Jumala ei tarvitse lepoa niin kuin me. Hän asetti sapatin meitä varten, jotta ymmärtäisimme levon merkityksen. Fariseukset käyttivät kaiken energiansa siihen ettei mitään sapatin käskyä rikottaisi. Lepopäivästä oli tehty raskas päivä, jolloin piti käyttää kaikki energia siihen ettei vain riko mitään sääntöä. Miten me lepäämme? Onko levon hetkistä esimerkiksi työ-tai opiskelupäivän jälkeen tullutkin suorittamista.
Työelämässä on säädetty tietyn vapaa- ja loma-ajat, opiskelussakin on kuitenkin vapaa-aikoja, jotka taas pitää itse määritellä. Miten käytämme vapaa-aikamme? Lepäämmekö vai käytämmekö senkin ajan suorittamiseen? Missä ovat hetket hiljentymiselle Jumalan kanssa? Onko nekin hetket vain pyyntöjen suorittamista? Kaikki tarvitsevat jaksamiseen voimavaroja. Sitä saa levosta. Jos olemme jatkuvasti väsyneitä, emmekä palaudu, niin on hyvä pysähtyä, hiljentyä Jumalan eteen mietiskelemään, kyselemään tai olemaanvain hiljaa. Jeesus tarvitsi jatkuvasti rukousta, hiljentymistä. Opetuslapsetkin hän valitsi koko yön kestäneen rukouksen jälkeen. Toisinaan riittää vain kun olemme hiljaa, Henki rukoilee meidän puolestamme sanomattomin huokauksin.
Jeesus julistaa autuaiksi, onnellisiksi Jumalan valtakuntalaiksi niitä, jotka ovat köyhinä. Köyhät, nälkäiset, surulliset, häpeän kanssa elävät ovat valtakunnassa. He ymmärtävät ettei heillä ole itsellään mitään Jumalalle tuotavaksi. Hänen valtakunnassaan saamme rakkauden ja armon, joka ei rajaa pois niitä, jotka ovat rikkoneet meitä vastaan. Hänessä voimme toteuttaa käskyä: ”Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.” Hän on kallio, joka pysyy kaikkien elämän myrskyjen ja vaikeuksien keskellä.
Mika M