Jeesus toteaa päivän evankeliumissa kahteen kertaan, ettei meidän pitäisi huolehtia perustarpeistamme (juominen, syöminen, vaatteet; jakeet 22 ja 29). Tarkoittikohan Jeesus nämä sanat myös meille kaukana pohjoisessa asuville ihmisille?
Näillä leveysasteilla ruoka ja lämpö ovat perinteisesti olleet todella kovan työn takana. Ei siitä ole itse asiassa kovin kauankaan, kun suuri osa ihmisten ajasta meni näiden varmistamiseen. Suomi eli maanviljelyksestä ja metsänhoidosta. Laajemmassa mittakaavassa muutos nykysuuntaan alkoi vasta sotien jälkeen 1940-luvulla.
Ukrainan sodan ja Venäjälle asetettujen pakotteiden myötä on jo tuotu esille, että ensi talvena Länsi-Euroopassa on energiapula. Suomen osalta on todettu, että kovien pakkasten aikana todennäköisesti joudutaan säännöstelemään sähköä, mikä käytännössä tarkoittanee, että sähköt ovat poikki kuluttajilta vuorotellen jonkin aikaa. Itse olen jo hieman selvitellyt vaihtoehtoisia tapoja tuottaa lämpöä sähkölämmitteisessä talossa. Tekojen tasolle en ole kuitenkaan vielä edennyt.
Toiminko mahdollisesti vastoin Jeesuksen selkeää opetusta, kun en luota hänen huolenpitoonsa? Itse kyllä ajattelen niin, ettei Jumalan huolenpito vapauta meitä täysin vastuusta: meidän on tehtävä rukoillen oma osamme sen mukaan kuin Jumala on antanut meille ymmärrystä.
Yhden konkreettisen päätöksen olen kuitenkin jo tehnyt. Olen alkanut rukoilla, että ensi talvi olisi mahdollisimman leuto, jotta energiantarve olisi mahdollisimman pieni. Tuletko mukaan rukousrintamaan?
Pekka