Minun mielessäni Daniel yhdistyy Joosefiin. Molemmat joutuivat vieraaseen ympäristöön ja pysyivät siellä uskollisena Jumalalle. Molemmat myös osasivat selittää unia. Danielin kohdalla haaste oli kyllä huomattavan vaikea, kun kuningas käski selittämään unen, mutta ei suostunut kertomaan ollenkaan itse unta. Hän oli selvästi kyllästynyt taikatemppuihin ja kieroihin lauseisiin.
Kuninkaan käsky oli selvästi mahdoton, mutta Daniel selvisi siitä Jumalan avulla. Tässä kertomuksessa huomiota herättävää on Danielin nöyryys: ”Ei tätä salaisuutta ole paljastettu minulle siksi, että olisin viisaampi kuin muut ihmiset, vaan siksi, että kuningas saisi tietää tämän salaisuuden, ja siksi, että ymmärtäisit, mitä mielessäsi liikkuu.” Tämä on minusta hyvin mielenkiintoinen ajatus. Jumala puhuu kaikille ihmisille, mutta me tarvitsemme sellaisia ihmisiä, jotka elävät lähellä Jumalaa, avaamaan tämän puheen meille. Pidän tästä ajatuksesta myös siksi, että se antaa aivan uuden näkökulman evankeliointiin. Sen sijaan, että toistelisimme ihmisille valmiita lauseita, lähtökohdaksi otetaankin ihminen, hänen elämäntilanteensa ja ajatuksensa. Ne saavat Jumalan valossa uuden merkityksen ja sisällön. Niin, mitä se Jeesus eilen puhuikaan palvelevasta elämänasenteesta?
Ristiinnaulitsemiskertomus on hyvin rikas ja siinä on paljon yksityiskohtia. Jeesus ei puhu tässä luvussa montaa sanaa. Minulle tuli itse asiassa kummallinen vaikutelma siitä, että Hän oli ikään kuin vain sivustakatsojana omassa oikeudenkäynnissään. Siitä huolimatta Hänellä oli kaikki langat käsissään. Suuren neuvoston ja Pilatuksen edessä Jeesus olisi kenties voinut vapauttaa itsensä yhdellä lauseella. Herodes olisi vapauttanut Hänet varmaan vastineeksi yhdestä ihmeestä. Kaikki nämä erilaiset johtajat luulivat olevansa vallan kahvassa, vaikka oikeasti kaikki tapahtui juuri niin kuin Jumala oli suunnitellut ja tuo heidän edessään seisova hiljainen mies halusi.
Tästä huolimatta ajattelen, että he kaikki olivat vastuussa päätöksistään. Pilatus antoi periksi väkijoukon tahdolle ja tuomitsi miehen, joka hänen näkökulmastaan oli viaton. Herodes pilkkasi ja nöyryytti Jeesusta, joka ei suostunut hänen peliinsä. Väkijoukko halusi mieluummin vapauttaa Barabbaan, joka oli murhamies, kuin Jeesuksen, joka oli tehnyt heidän keskuudessaan lukemattomia hyviä tekoja. Kaikki he olisivat voineet toimia toisinkin. Jeesus olisi silti ristiinnaulittu, mutta heidän osansa kertomuksessa olisi ollut aivan toinen. Parhaiten tämä käy ilmi kahden Jeesuksen kanssa yhtä aikaa ristiinnaulitun miehen kohdalla. Toinen pilkkasi ja herjasi Jeesusta väkijoukon tavoin. Toinen sen sijaan pyysi Häneltä apua ja sai kuulla sanat: ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.”
Marko