Dan. 7 Fil. 4

Dan. 7

Tässä luvussa on kertomus Danielin saamasta näystä. Danielille selitetään, että kyse on tulevista valtakunnista ja niiden hallitsijoista. Mielenkiintoisin (minun mielestäni siis) hahmo on kesken kaiken esiteltävä henkilö:

”Yhä minä katselin yöllisiä näkyjä
ja näin, miten taivaan pilvien keskellä
tuli eräs, näöltään kuin ihminen.
Hän saapui Ikiaikaisen luo.
Hänet saatettiin Ikiaikaisen eteen,
ja hänelle annettiin valta, kunnia ja kuninkuus,
kaikkien kansojen, kansakuntien ja kielten
tuli palvella häntä.
Hänen valtansa on ikuinen valta, joka ei katoa,
eikä hänen kuninkuutensa koskaan häviä.”
 
Tähän kohtaan Jeesus epäsuorasti viittasi käyttäessään itsestään ilmaisua ”Ihmisen Poika”. Enkeli selitti Danielille tuota näkyä näin:
 
”Kuninkuus ja valta
ja valtakuntien mahti kaiken taivaan alla
annetaan Korkeimman pyhien kansalle.
Sen kansan valtakunta on ikuinen valtakunta,
ja kaikki vallat palvelevat ja tottelevat sitä.”
 
Eli näyssä puhutaan yksittäisestä ihmisestä, mutta selityksessä koko kansasta.  Tämä ei sinänsä ole ihmeellistä, koska tässä luvussa muutenkin samaistetaan valtakunnat sen kuninkaan kanssa. Yllä olevat jakeet kuitenkin on muotoiltu niin, että kansa ja sen kuningas ovat täysin erottamattomia. Minulle tämä puhuu siitä, että Jeesus on todella meidän kanssamme  ja sitoutunut meihin aivan erityisellä tavalla.
 

Fil. 4

Paavalin kirje on päättymäisillään ja nyt ihan lopussa hän muistaa sitten kiittää lahjasta. Olikohan niin, että tärkeimmät asiat jätettiin loppuun, jotta ne jäisivät parhaiten mieleen? Nykyäänhän tärkein asia on aina alussa, koska voi olla, että vastaanottaja ei jaksa kirjettä loppuun asti edes lukea.

Paavalin kiitokset ovat mielenkiintoista tasapainoilua kahden asian välillä. Toisaalta hän on aidosti kiitollinen, mutta toisaalta hän monisanaisesti ilmoittaa, että hän ei olisi edes tarvinnut koko lahjaa. Mitä Paavali siis oikein yrittää sanoa? Tulkitsen tämän niin, että hän yrittää välttää tilannetta, jossa filippiläiset kokevat pakkoa hänen tukemiseen. Tällaisesta asenteesta olisi nykyään paljonkin opittavaa.

Marko