Tässä luvussa on lisää julistuksia tuomioista, joita perusteltiin kansojen elämäntapavalinnoilla. Jakeessa 7 on tuttu kohta, jossa todetaan, ettei ”Herra Jumala tee mitään ilmoittamatta suunnitelmiaan palvelijoilleen, profeetoille”. Lohduttavaa ja samalla hämmentää, kun ei oikein tiedä, kuka tai ketkä ovat profeettoja. Nämä Raamatun profeetat ovat nimeltä tuttuja, mutta muita on vaikeampi tunnistaa. On vain oikeastaan elettävä ja seurattava, mitä profeetoiksi nimetyt henkilöt ovat sanoneet ja miten asiat toteutuvat. Olemmehan kaikissa tilanteissa Jumalan tarkassa suojassa, tiedetään tapahtumia etukäteen tai ei. Kaikki on Jumalan kontrollissa.
Heprealaiskirje alkaa tömäkästi: ”Jumala puhui muinoin ja monesti ja monin tavoin isille profeettojen kautta…” Heprealaiskirjeen lukijat ovat siis heprealaisia ja tiesivät ja tunsivat nimeltä, ehkä syvemminkin, näitä profeettoja. Kirjoittaja jatkaa, että näinä viimeisinä päivinä Jumala on puhunut Pojan kautta, Poika on Jumalan kirkkauden säteily ja hänen olemuksensa kuva ja hän on istuutunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa (poimintoja jakeista 2-3).
Loppuluku avaa Pojan asemaa suhteessa enkeleihin. Tämän luvun perusteella enkeleillä on ihan erilainen asema Jumalan edessä kuin Pojalla. Kannattaa ajatuksella lukea kirjoittajan perustelut Pojan asemasta.
Enkelit ovat sellaisia hahmoja, että heidät on napattu kielenkäyttöön ja kuvataiteisiinkin varsin moninaisesti. Joskus ihmisten väitetään kuoltuaan jopa muuttuvan enkeleiksi ja ties mitä höpöä enkeleistä uskotaan. Enkelit eivät ole kuolleitten henkiä, vaan saamani opetuksen mukaan Jumalan luomia olentoja ja tämän luvun mukaan palvelevia henkiä (jae 14).
Meille tärkeää on tieto, että Jeesuksella Kristuksella on Jumalan Poikana vahva asema. ”Hänessä me elämme, liikumme ja olemme” (Apt. 17:28).
Pirkko