Vaikka siirryimme eteenpäin jo eilen, vasta tänään tuli luontevaksi mainita, että Raamatunlukijainliiton mukaan Miikan kirjassa luvut 3-5 muodostavat seuraavan oman jaksonsa, ja että tämä jakso pitää sisällään lupaukset kostosta Israelin vihollisille. Lupaukset lienevät nähtävissä esimerkiksi jakeissa 11-12: ”Monet kansat kokoavat joukkonsa sinua vastaan ja sanovat: »Nyt Siion häväistään! Sen tuho on silmiemme ilo.» Mutta ne eivät tajua Herran ajatuksia, eivät ymmärrä hänen tarkoituksiaan: hän kokoaa kansat kuin lyhteet puimatanterelle.” Päivän Vanhan testamentin kohdassa oli myös kaunista kuvausta siitä, millaista olisi elää maailmassa, jossa ei käytäisi sotia. Saattaakin olla, että vuosi sitten kuvaus ei olisi tuntunut niin riipaisevalta kuin nyt… Muistetaan Ukrainaa tänäänkin.
Mietin tässä jokunen päivä sitten iltalenkillä sitä, miten onnistunut yhteiselo ihmisten keskuudessa vaatii paitsi tietoa siitä, kuka itse on, myös tietoa siitä, ketä kaikki muut ovat. Paljonhan puhutaan siitä, miten esimerkiksi hyvä itsetunto auttaa asettamaan rajoja tai ilmaisemaan omia ajatuksia, tai miten identiteetti Jumalan lapsena asettaa asioita mittasuhteisiinsa. Mutta kaikki ei voi pyöriä vain meidän ympärillämme silloin, kun yhteiseloa haastetaan. Minä koen itse välillä voimakkaitakin vihan tunteita toisten ihmisten toimintatapoja kohtaan. Enkä pelkästään sellaisella pyhällä tavalla, että haluaisin nätisti huomauttaa, jos toinen riistää köyhiltä tai tuhoaa luontoa, vaan välillä menetän järkeni siihen, miten jotkut ihmiset yksinkertaisesti voivat olla niin rasittavia! ”Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me myös kiroamme ihmisiä, Jumalan kuvaksi luotuja.” (Jae 9) Yläasteen matikanopettajani sanoi kerran näin ja se on auttanut minua monet kerrat: ”Kaikista ei tarvitse tykätä, mutta kaikkia pitää rakastaa.” Näin siis tulemme siis, että jos ymmärrän, että toinen ihminen on Jumalan kuvaksi luotu, Hänen lunastamansa ja Hänen rakastamansa, en voi hyväksyä itseltäni kaikkia mahdollisia suhtautumistapoja häntä kohtaan. Ehkä minun ei tarvitse pitää hänestä, kaikkien kanssa kemiat eivät vain kohtaa, mutta minun tulee pyrkiä kohti armoa ja rakkautta aivan kuten läheisissäkin ihmissuhteissa. Kun siis katsomme toisia ihmisiä, yrittäkäämme nähdä heissä Jumalan kuva. Joskushan se tulee aivan itsestään, mutta haastan meitä kaikkia siihen erityisesti silloin, kun oma ymmärryksemme ei tahdo millään tuota kuvaa löytää. Olen varma, että usein tämä tuottaa myös tuloksia: kyllähän se siellä on!
Esteri