Sak. 12, Joh. 16

Sak. 12

Tämä on mystinen luku, jossa on monta kerrosta. Pinnalta katsoen puhutaan Juudan, erityisesti Jerusalemin, pelastumisesta. Jerusalemista tulee Herran avulla voittamaton este naapurikansoille ja niiden sitä vastaan suunnatut hyökkäykset epäonnistuvat surkeasti. Kesken kaiken kuva muuttuu: ”He kohottavat katseensa minuun, kohottavat katseensa häneen, jonka ovat lävistäneet. He surevat häntä, niin kuin surraan ainoaa poikaa, ja valittavat häntä katkerasti, niin kuin esikoista valitetaan.”

Kristityille tämä tietenkin puhuu Jeesuksesta, mutta minun on vaikea liittää Häntä luvun muuhun sanomaan. Ehkä puhe Jerusalemista onkin kuva tulevasta seurakunnasta? Olemme turvassa Jeesuksen kanssa, kunhan vain pidämme katseemme Hänessä? Myönnän, että menen tässä aika pitkälle, mutta epäilen, että tässä luvussa on paljon enemmän ammennettavaa kuin miltä päällepäin näyttää. 

Yksi selkokielinenkin opetus luvusta löytyy. Pelastus on alusta loppuun asti Jumalan työtä. Alleviivatakseen tätä Herra pelastaa ensin Juudan maaseudun estääkseen kaupunkilaisia ylpistymästä. Toisaalta mieleni tekisi vähän tulkita tätäkin. Jos tätä ajatusta soveltaa Jeesukseen, niin minusta tässä on viittaus Galileaan ja Jeesuksen toimintaan siellä.  

Joh. 16

Kuinkahan moni on joskus ajatellut minun tavallani, että olisi ollut paljon parempi elää silloin, kun Jeesus vielä vaikutti maan päällä kuin nyt. Tässä luvussa Jeesus on selkeästi eri mieltä. Hänen mielestään opetuslapsille on hyödyllistä, että Hän lähtee pois, koska se merkitsee Pyhän Hengen aikakauden alkamista. Jeesus opettaa tässä luvussa, että Pyhä Henki ei ole mikään epämääräinen voima, vaan persoona, jolla on toiminnassaan päämäärä. Hän näyttää Jeesuksen merkityksen seurakunnalle ja lopulta koko maailmalle. Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että Hän itse ei pystynyt siinä vaiheessa kertomaan heille kaikkea, koska he eivät olleet vielä valmiita ottamaan sitä vastaan. Uskon, että yksi iso asia, jonka merkitys oli vielä hakusessa, oli Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus. Kyllähän Jeesus oli siitä jo puhunut, mutta opetuslapset eivät olleet sitä kuitenkaan vielä sisäistäneet edes sillä tasolla, että se on todella tapahtumassa. Puhumattakaan, että he olisivat valmiita miettimään sen merkitystä.

Tämä luku kehottaa meitä olemaan Pyhän Hengen koulussa. Kuunnellaan Häntä!

Marko