1. Moos. 25 Ilm. 18

1. Moos. 25

Luvussa on mukana elämän suurimmat asiat, syntymä ja kuolema, jonka jokainen käy läpi täällä maan päällä. Kuulostaa aika täyteläiseltä elämältä tuo elämä, jonka Abraham eli. “Abraham eli kaikkiaan 175 vuotta. Sitten hän kuoli rauhallisen vanhuuden jälkeen korkeassa iässä ja elämästä kyllänsä saaneena, ja hänet otettiin isiensä luo” (7-8).

Kuuntelin lomalla Frank Martelan kirjaa elämän tarkoituksesta ja merkityksestä. Se tuli mieleeni kuin mietin sanontaa “elämästä kyllänsä saaneena”. Kirja oli mielenkiintoinen ja täynnä hyviä ideoita ja ohjeita, joiden avulla voi löytää merkityksellisen elämän. Panosta ihmissuhteisiin; auta muita, niin tulet itsekin autetuksi; tule ihmiseksi, joka olet ja ota kaikki kykysi käyttöösi! Sisältö jäi kuitenkin vähän kapeaksi, koska kirjoittaja sulki pois elämän tarkoituksen löytymisen pitäen sitä liian ulkopuolisena annetuksi. Näin hän jätti yliluonnollisen ja Jumalan ulos ajattelustaan. Itse kokemusasiantuntijan roolissa voin kertoa, että minulle elämän tarkoitus ja merkitys aukesi, kun löysin yhteyden Jumalaan. Kun liityin mukaan Jumalan suureen suunnitelmaan ja sen toteuttamiseen, sain tarkoituksen löytymisen lisäksi kokea lepoa ja rauhaa.  Elämän tarkoitukseksi voisin tarjota esim. tätä ns. rakkauden kaksoiskäskyä, jonka kautta löytynee myös merkitys:” ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”

Sitten kaksosten pariin. Jumalan tiet ovat ihmeelliset, mutta jotain tuttua on tässä Jaakobin ja Esaun tarinassa. Ensin kiinnittyi huomio siihen, että jo syntymättömien lasten äidin ja ehkä lapsienkin puolesta rukoiltiin, koska Rebekka oli hedelmätön Iisakin äidin tapaan. Koska Esau syntyi ensin ja oli siis vanhempi, hänelle olisi normaalisti kuulunut esikoisen oikeus ja siihen liittyvä Jumalan siunaus. Jumalan kuitenkin muutti järjestystä siten, että Iisakin pojista nuorempi, eli Jaakob, sai erityisaseman ja vanhempi, eli Esau joutui palvelemaan häntä. Näin tässä menetystarinassa sitten kävi, että halvalla meni esikoisoikeus. Jaakob oli siitä kummallinen päähenkilö, että vaikka hän toimi usein väärin, niin siitä huolimatta Jumala valitsi hänet ja loi hänen kauttaan Abrahamille luvatun suuren suvun. Jumala ei hylkää väärintekijöitäkään!

Meidän kaksosista, jotka ovat jo aikuisia miehiä, on myös ihmeellinen tarina kerrottavana. Vaimollani oli ongelmia raskauden kanssa ja hän joutui usein käymään lääkärissä ja sairaalassakin lepäämässä. Olimme jo aika onnettomia. Muistan kun eräänä yönä keskellä epätoivoa otimme Raamatun ja aloimme lukea sitä varmaan jostain peukkupaikasta. Silloin silmiimme avautui jae, jonka olemassaolosta emme olleet edes tietoisia, Jesaja 49:20 “Lapsesi luulit jo menettäneesi, mutta saat vielä kuulla, kuinka he sanovat toisilleen: »Täällä on ahdasta, siirry vähän, että minäkin mahdun asumaan.»”. Niin siinä sitten kävi, että tämän lupauksen toteutumisen toivossa me kaikki selvisimme ja lääkäri lausui lähes samat sanat käydessämme tarkistuskäynnillä raskauden loppuvaiheessa. Kiitos Jumalalle hänen rakkaudestaan ja uskollisuudestaan!

Ilm. 18

Juha