Jaakob perheineen lähti matkaan salaa, koska Jaakob ei luottanut Laabaniin. Miehet kuitenkin tekivät myöhemmin sovinnon keskustelujen päätteeksi. Minua pysäytti miettimään, kuinka on vain päästettävä seuraava sukupolvi elämään omaa elämäänsä. Sitä olen jo yli kuusi vuotta harjoitellut ja edelleen harjoittelen. Omat kädet eivät yllä huolehtimaan kaikesta. Jaakobista oli Jumala pitänyt huolen ja siunannut. Sama Jumala pitäköön myös meistä ja seuraavista sukupolvista huolta, mitä ikinä kohtaavatkaan elämässään.
Tässä luvussa minua ihmetyttää Joosefin, Jeesuksen perusperheen isän uskollisuus. Hänen sanomakseen ei ole kirjoitettu yhtään repliikkiä. Hän saa näkyjä, eilisessä luvussa yhden ja tässä luvussa kaksi ja niiden perusteella hän toimii, tekee isoja siirtoja perheensä hyväksi. Emme tiedä, mitä Joosefin ja Marian suku ajatteli Joosefin perheen ratkaisuista. Pitivätkö heidän matkaansa Egyptiin haihatteluna, häpeän pakoiluna vai mikä lie ollut suvun ja kyläläisten kanta. Tällaisia miehiä ja naisia uskoisin edelleen olevan, jotka eivät pidä ääntä itsestään, ainoastaan toimivat saamansa näyn tai jumalisen ymmärryksen mukaan. Ulospäin näkyy ainoastaan heidän valintansa. Herra heitä siunatkoon ja vahvistakoon valinnoistaan johtuvissa sisäisissä ja ulkoisissa paineissa.
Pirkko