Jaakob ja pojat asettuvat Egyptiin, mutta ruokakriisi jatkuu edelleen. Jumala oli kuitenkin järjestänyt asiat jo etukäteen niin, että nälänhätä ei käynyt (kaiketi) kenenkään hengen päälle, toisin kuin vitsaukset sitten 400 vuotta myöhemmin. Mietin, että olisikohan Jumala tehnyt tässä jo vähän pohjatöitä tulevia vuosisatoja varten? Jos egyptiläiset olisivat olleet hereillä, heidän olisi periaatteessa pitänyt pystyä ymmärtämään, että israelilaisten Jumala järjesti hyvät ja huonot satovuodet (lukumäärä seitsemänkin kertoo siitä) ja keinot, miten huonoista ajoista selvitään. He olisivat voineet alkaa palvella häntä, mutta sitä he eivät joko tehneet tai unohtivat koko asian seuraavina vuosisatoina. Yhtä kaikki, Jumalan suuruus olisi ollut nähtävissä noissa tapahtumissa.
Minusta on jotenkin aina kiehtovaa, kun Jeesus kehottaa ottamaan lapsista mallia. Meillä aikuisillahan on hirveä tarve selittää kaikki mutkikkailla teorioilla ja kehitellä tieteenaloja ja lopputuloksena olemme sitten vähän kaikesta erimielisiä – katsotaanpa vaikka seurakuntavaaliehdokkaiden vastauksia vaalikoneessa!
Kuitenkaan uskon ytimessä ei ole mitään niin vaikeaa, etteikö sitä voisi lapsikin ymmärtää. Jumala haluaa olla minua lähellä ja minäkin voin olla häntä lähellä. Minä voin puhua hänelle ja hän minulle ja sitten me elämme tätä elämää yhdessä. Hän rakastaa minua ja minäkin rakastan häntä ihan hirveästi enkä maltta odottaa, että aikanaan nähdään. Kun keskitymme Jeesukseen ja elämme hänen läsnäolossaan, teologiset kiemurat tai kirkkopolitiikka alkavat tuntua toisarvoisilta.
Käykää silti äänestämässä. Ja rukoillaan, että juuri oikeat ihmiset tulevat valituiksi!
Heikki