Moos 48
Pettäjä Jaakobista oli monien koetusten kautta tullut vahvasti Jumalan lupaukseen uskova mies. Viimeisinä sanoinaan Joosefille hän muistuttaa Jumalan lupauksesta. Hän sanoi Joosefille: »Jumala, Kaikkivaltias, ilmestyi minulle Lusissa Kanaaninmaassa, siunasi minut ja sanoi minulle: ’Minä teen sinut hedelmälliseksi ja jälkeläisesi monilukuisiksi, niin että sinusta saavat alkunsa monet kansat, ja annan sinun jälkeläisillesi tämän maan pysyväksi perintömaaksi.’” 1 Moos. 48:2-4. Hän vahvisti Joosefin uskoa. Jaakobille oli Jumala itse ilmestynyt, Joosefin kohdalla ei taas sellaista mainintaa ole. Joosefilla oli kuitenkin usko Jumalaan, siitä Jaakob muistutti häntä. Jaakobin ja Joosefin aikana ei ollut kirjoitettua Jumalan sanaa, vaan Jumalan lupaukset kerrottiin seuraavalle sukupolvelle sanallisesti. Joosefin usko oli vain vahvistunut huolimatta koetuksista eikä hän menettänyt sitä eläessään ainoana uskovana kansan keskellä, jossa palveltiin muita jumalia. Miten hänen uskonsa pysyi vahvana koetuksissa ja eläessään rikkaudessa? Hän pystyi vain luottamaan hänelle kerrottuun Jumalaan ja lupaukseen. Jeesus sanoo autuaita ovat ne, jotka uskovat vaikka eivät näe. Meillä on elämässä vaikeita ja uskoisin, että helpompiakin hetkiä. Kaikkien hetkien keskellä on hyvä muistuttaa itseämme ja jos meillä on lapsia myös heitä Jumalan lupauksista. Rohkaistaan toisiamme ja läheisiämme taas tänäänkin Jumalan lupauksista.
Jeesus asettaa esimerkiksi lapsen kaltaisuuden taivasten valtakuntaan kuuluvalle. “Mutta Jeesus sanoi: »Antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni. Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta.»” Matt 19:14 Rikas ei ymmärrä omaa heikkouttaan, vaan turvautuu omiin tekoihin. “Minä sanon teille: helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.»” Matteus 19:24 Valtakuntaan kuuluvalla on lapsen oikeus taivaalliseen isään ja myös täydellinen riippuvaisuus hänestä, myös täydellinen luottamus häneen. Valtakuntaan kuuluvan ymmärrän, että että olen kykenemätön pelastamaan itseni. Miksi en ottaisi lapsena myös vastaan isän huolenpitoa ja lapsenomaista luottamusta siihen, että hän pystyy kaiken ja pitää huolen minusta, koska rakastaa minua Isänä. Kaiken mitä olen saanut on tullut häneltä taivaalliselta isältä. Armon ymmärtäminen on lapsenomaista tarrautumista taivaalliseen isäämme, hänen käsivarsilleen voimme heittäytyä koko painollamme.
Mika M