Vanhaa testamenttia voi ymmärtää vain uuden testamentin kautta. Monet siellä olevat lupaukset ovat toteutuneet Kristuksessa. Tässä luvussa on taas yksi lupaus, joka toteutui Kristuksessa. Vanhan testamentin aikalaisille valtikka kertoi kuninkuudesta, joka annettiin Daavidille. “Ei siirry valtikka pois Juudalta, ei käskijän sauva hänen suvultaan. Hänen heimostaan on tuleva se, jolla on valta, häntä kansat tottelevat.” 1 Moos. 49:10 Hänelle myös vahvistettiin kuninkuuden pysyvän Juudan heimolla ikuisesti. Pakkosiirtolaisuuden jälkeen palanneet odottivat kuninkaan taas nousevan valtaistuimelle. Ikuinen, Juudasta nouseva kuninkuus, toteutui Kristuksessa, Jumalan pojassa. Jumala ei valinnut Juudaa ja hänestä polveutuvaa heimoa hänen tekojensa perusteella, vaan täysin oman suunnitelmansa mukaisesti. Voimme luottaa Jumalan lupauksiin, vaikka välillä tuntuu, että olemme syvyyksissä, maan alla. Toisinaan kaikkien vaikeuksien keskellä on tuntunut, että Jumala on tullut erityisen lähelle. “Isäsi Jumala, joka on auttava sinua, Kaikkivaltias, joka siunaa sinua, antaa siunauksia ylhäältä taivaasta ja siunauksia syvyyksistä maan alta, siunauksia kohduille ja rinnoille.” 1 Moos. 49:25 Hän on kutsunut meidätkin, oman suunnitelman mukaisesti. Olet hänen suunnitelmassaan ja kutsussaan, hänen armonsa alla. Pitäkäämme kiinni lupauksista, jotka ovat tosia. “Herra, sinulta minä odotan pelastusta!” 1 Moos. 49:18 . Hän on pelastuksemme tänäänkin.
Jeesuksen opetuslapset olivat ihmisiä niin kuin mekin. Minusta on lohdullista lukea kuinka epätäydellisiä he olivat, eivätkä he heti ymmärtäneet kaikkea kutsuunsa liittyviä asioita. Sebedeuksien poikien äiti tuli Jeesuksen luokse pyynnöllä, joka kertoi jotakin siitä, mitä kaikkea opetuslapsetkin miettivät Jeesuksen seurassa. He olivat kuitenkin sen opetuksen varassa, jota heille oli opetettu messiaasta. Messiaan ajateltiin olevan Daavidin kaltainen kuningas, joka vapauttaa sodan avulla israelilaiset Rooma valtakunnan sorrosta. Johannes ja Jaakob halusivat nyt pedata paikkaansa tässä valtakunnassa yksinä korkeimpina hallitsijoina. Heidän pyyntönsä sai muut opetuslapset loukkaantumaan. Sebetuksen poikien äiti ei tiennyt mitä pyysi, eivätkä pojat. Jeesuksen vastaustakaan he eivät täysin ymmärtäneet. “Jeesus vastasi: »Te ette tiedä mitä pyydätte. Onko teistä juomaan sitä maljaa, joka minun on juotava?» »On», he vastasivat. Silloin hän sanoi heille: »Minun maljani te vielä juottekin, mutta minä en määrää siitä, kuka istuu oikealla ja kuka vasemmalla puolellani. Ne paikat ovat niiden, joille Isäni on ne tarkoittanut.»” Matt 20:22-23
Heillä oli ajatus maljasta, joka on ylitse vuotava kaikkea hyvää, iloa. Vanhassa testamentissa maljasta puhutaan ilona, siunauksena ja myös suruna ja tuomiona, kirouksena. Psalmissa 23:5 malja on ylitse vuotava siunaus. Jeremia puhuu Herran vihan maljasta Jer 25:15. Malja josta Jeesus puhui ei ollutkaan pelkästään malja, joka olisi pelkkää makeaa juoda. Veljeksistä toinen Jaakob mestattiin ensimmäisenä apostolina (Apt. 12:2). Johannes kuoli viimeisenä. Opetuslapset täytettiin helluntai päivänä Hengen voimalla, ylitse vuotavalla ilolla. Pian tämän jälkeen he saivat kuitenkaan maistaa maljaa, joka toi heille kärsimystä Kristuksen todistajina. Malja merkitsi Jeesukselle kuolemaa meidän puolestamme, Jeesus joutui juomaan kärsimyksen ja kirouksen maljan meidän tähtemme. Hän kuitenkin nousi ylös kuoleman ja synnin voittajana. Meille annettu malja ei aina tuota ylitse vuotavaa iloa, välillä joudumme kohtaamaan myös surua, jotkut kärsimystä ja vainoa. Meihin on annettu sama voima, joka herätti Kristuksen kuolemasta. Jumalan Pyhän Hengen voimalla voimme juoda sen maljan, joka meille on annettu hänen palvelijoinaan.
Mika M