Psalmi 23 lienee eräs tunnetuimmista lohtua ja turvaa kuvaavista psalmeista. Tänään sitä lukiessani tulin pohtineeksi, miten meidänkin maassamme olisi lukemattomia ja lukemattomia ihmisiä, jotka olisivat tällaisen rohkaisun tarpeessa. On masennusta, ahdistuneisuutta ja burn-outeja. Lapset ja nuoret voivat pahoin, vanhukset kyhjöttävät yksin hoitolaitoksissaan. Eikö meidän kristittyjen tulisi pitää enemmän esillä sitä, että ihmisillä ei ole mitään hätää eikä huolta, kun Jumala pitää heistä huolen? Tämä ei varmasti ole nimittäin ensimmäinen asia, mikä länsimaalaiselle tulee mieleen kristinuskosta. Silti se on eräs keskeisimmistä asioista kristinuskossa ja eräs väylä puhua ihmisille heidän kielellään: Jumala on hyvä, Jumala on rakkaus, ei mitään hätää, kaikki kääntyy lopulta parhain päin. Kenelle me voisimme tänään olla välittämässä lohtua ja turvaa, jonka vain Jumala voi antaa?
Roomalaiskirjeen kolmannessatoista luvussa, jakeessa 10 todetaan: ”Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain.” Monesti tätä ajatellaan ehkä niin päin, että ensin tiedetään tarkat käskyt, ja sen jälkeen ne kootaan rakkauden kattokäsitteen alle. Olen kuitenkin itse soveltanut tätä toisinaan niin, että jos en ole varma, mikä olisi oikea tapa toimia, mietin ensin rakkauden olemusta (kattokäsitettä), ja vasta sen jälkeen sitä, millaisia käskyjä siitä olisi mahdollisesti johdettavissa erilaisiin tilanteisiin. Raamatussa ei esimerkiksi ole käskyjä ”älä vertaile” tai ”älä sano juuri tässä hetkessä mitään”. Toisinaan kuitenkin näen hyvin kirkkaasri, miten toimintatavat kirkastuvat samalla, kun yritän ajatella mahdollisimman vilpittömästi, että motiivinani tulisi olla rakkaus. Tokikaan näin ei aina ole, mutta ajatusleikkiä voi käyttää vähintään suuntaa antavana. Millaisia ohjeita sinun kannattaisi tänään antaa itsellesi voidaksesi toteuttaa rakkauden lakia?
Esteri