Mooseksen laissa on yksi asia, joka toistuu, olipa kyse mistä tahansa säädöksestä. Se on Jumalalle erottautuminen ja pyhittäytyminen. Nykypäivänä tuntuu todella vaikealta hahmottaa ja ymmärtää, miksi on tärkeää erottautua Jumalalle? Ja milloin meidän tulisi asennoitua, ajatella tai toimia eri tavoin kuin ympärillämme olevat ihmiset perheessä, työyhteisössä tai yhteiskunnassa?
24/7 yhteiskunnassa arki ja juhla, pyhä ja tavanomainen sekoittuvat. Eivät kuitenkaan kaikkialla. Leikkaussalissa lääkäri ja hoitajat huolehtivat tarkasti, että leikkausinstrumentit ovat steriilejä, eikä vaatteiden, hengityksen tai käsien kautta leikkaushaavaan joudu bakteereja. On kyse hengestä ja elämästä.
Jotain samaa on tässä Jumalalle erottautumisessa. Olemme Jumalan luomuksia ja pyhiä. Luojamme Jumala on täysin pyhä. Pyhän ja puhtaan läheisyydessä ei menesty mikään likainen eikä epäpyhä.
Paavalin ääni galatalaisia kohtaan pehmenee kohti kirjeen loppua. Edellisessä luvussa hän terotti, että kristityn vapaus ei tarkoita hurvitonta omien mielitekojen mukaan elämistä. Hengen hedelmänä syntyy halu ja voima kieltää moniakin mielitekoja toisten hyväksi (Gal. 5:22 – 23).
Galatalaiskirjeen kuudennen luvun kautta meitä rohkaistaan tekemään hyvää kaikille ja erityisesti toisille uskoville: kantamaan toistemme taakkoja (jae 2), tukemaan hengellisiä opettajiamme ja seurakuntamme työntekijöitä (jae 6). Ja jos ojennamme toisia, meidän on hyvä tarkkailla omaa itseämme, ettemme asetu toisten yläpuolelle emmekä luule itse kykenevämme parempaan. (jakeet 1 – 4).
Millä tavoin Jumala kutsuu sinua kantamaan ympärilläsi olevia ihmisiä tänään? Samaa minäkin kysyn Jeesukselta omalle kohdalleni.
Siunattua pyhäpäivää!
Heli