Perheen jäsenien välit ovat erityislaatuisia, se on side, joka on syntymälahjana saatu. Kristittyinä meidän tuli rakastamaan toisiamme veljesrakkaudella. Jostakin puheesta muistan kuulleeni, että veljesrakkaus tarkoittaa samaa kuin äidin ja lapsen välillä olevaa rakkautta. Se on rakkautta, joka kohdistuu perheen sisällä toisiin, koska he ovat saman perheen jäseniä. Veljesrakkaus on perheen keskellä vallitsevaa vahvaa yhteen kuulumista ja toisista välittämistä. Sinulla voi olla kokemus huonoista sisarten välisistä suhteista tai äitilapsi suhteesta, kuitenkin Jumalan perheessä rakkaus tulee Jumalalta, hänen opettamana. Se on mahdollista, vaikka ei aina täydellisesti toteutuisikaan.
Jumalan perheessä kukaan ei saisi käyttää toista hyväkseen. Paavali puhuu hyvin jyrkästi asiasta, hän sanoo erikseen, että Herra rankaisee sellaisesta. Kun ystävä, kristitty, johon olet luottanut pettää sinut, niin se tuntuu todella pahalta. Se tuntuu haavoittavan kaikista kipeimmin, kun kyseessä on suhde, jota verrataan perheenjäsenten väliseen suhteeseen. Miten tällaiseen tekoon tulee suhtautua ja miten teon voi antaa anteeksi? Meillä on Kristuksen tähden velvollisuus antaa toisillemme anteeksi, mutta meillä on oikeus asettaa myös rajat toisille. Rajoja voi asettaa toiselle kertomalla suoraan toiselle rikkomuksesta. Toisinaan äärimmäisenä tekona voi joutua jopa katkaisemaan toiseen välit, jos ihminen jatkuvasti jatkaa toisen hyväksikäyttöä. 1. Kor. 5:11. Kristittyinä meidän ei tarvitse alistua kynnysmatoksi, josta sinusta otetaan kaikki irti ja käytetään välineenä hyödyksi. Meidän tulee rakastaa myös itseämme, jotta emme menetä rakkauttamme lähimmäisiimme. Rakkautta on myös asettaa rajoja toiselle suojellakseen omaa itseä ja osoittaakseen toiselle hänenkin rajansa.
Totuus on se, että minä itse olen heikko ja kaipaan vahvistusta uskolleni, kaipaan lepoa ja kuormien kannattajaa. Jos toinen etsii vain sinua kannattamaan kuormaansa ja pyrkii itsekeskeisesti hyötymään sinun lempeydestä, niin hän ei toteuta veljesrakkautta. Veljesrakkaus on vastavuoroisuutta, toistemme kuormien kantamista. Veljesrakkaus ei kohtele toista välineenä, vaan kannattelee toista. Voin vain luovuttaa toisen syntisen teon Jumalalle, hän on kaikkien tuomari. Wilcox sanoo: suurinkaan syntinen ei ole milloinkaan ollut suurempi Kristuksen armoa. Viimeinen sana on oleva Kristuksen. Hän on elävien ja kuolleiden tuomari, ja hänelle kuuluu lopullisen tuomion julistaminen. Jätänkin hänet, minua vastaan rikkoneen, Kristukselle. Minä haluan etsiä nyt Kristusta ja hänen lepoaan ja rauhaa. Opettakoon hän minulle rakkauttaan. Hän antakoon voiman anteeksiantoon ja rakkauteen meitä rikkoneita kohtaan.
Mika M