Heprealaiskirjettä kannattaa lukea rinnakkain Vanhan testamentin kanssa. Jumala lupasi siunata Aabrahamia ja antaa hänelle runsaasti jälkeläisiä (Hepr. 6:14), niin kuin tähtiä taivaalla tai hiekanjyviä meren rannalla (1. Moos 22:16). Omana elinaikanaan (yli 2000 vuotta ennen eaa.) Aabraham sai vain aavistuksen Jumalan lupauksen täyttymisestä. Noin tuhat vuotta myöhemmin hän olisi päässyt ihmettelemään Salomon temppelin kultakautta ja sitä kuinka suureksi Israelin kansa olikaan kasvanut. Siitä noin tuhat vuotta eteenpäin alkukirkon aikaan Aabraham olisi saanut haukkoa henkeä nähdessään, kuinka paljon uskon jälkeläisiä hänellä onkaan.
Usko Jeesukseen ja Jumalan kaikkivaltiuteen saa erilaista sijaa yhteiskunnassa ja on välillä hyvinkin ahtaalla. Välillä se on maanalainen virta ja sitten taas nousee maan pinnalle valtoimenaan kuohuvaksi koskeksi, joka on kaikkien nähtävissä.
Ajasta riippumatta sama Aabrahamille annettu lupaus ja toivo kantaa meitä edelleen. Se on elämämme varma ja luja ankkuri, joka ulottuu väliverhon, kuoleman rajan, toiselle puolelle (j. 19). Jeesus on jo mennyt rajan toiselle puolelle valmistamaan meille majapaikkaa (vrt. Joh. 14).
Heli