Heprealaiskirjettä kannattaa lukea rinnakkain niihden Vanhan testamentin kohtien kanssa, joita heprealaiskirje selittää. Jeesus oli ja on toisenlainen ylimmäinen pappi kuin israelilaisten ylimmät papit ikinä ennen. Tavallinen pappi joutui uhraamaan ensin omien, sitten vasta palvelemansa kansan syntien sovituksen puolesta. Tavallinen pappi joutui uhraamaan joka päivä ja hänen kuollessaan toinen henkilö otti hänen paikkansa.
Jeesus sen sijaan uhrasi Jumalalle yhden ainoan uhrin, itsensä. Muuta ei tarvittu. Sen kautta Jeesuksesta tuli iankaikkisen pelastuksen tuoja. Tämän pelastuksen saavat kaikki häneen uskovat, sinä ja minäkin! (vrt. Room 1:15 uskonkuuliaisuus).
Jeesus ei kuitenkaan ollut yli-inhimillinen. Hän joutui itsekin kärsimään ja rukoili itkien Jumalaa. Getsemanen puutarhassa Jeesus pyysi Isää säästämään hänet kuolemalta. ”Ei kuitenkaan minun tahtoni vaan sinun”, hän myöntyi. Jeesuksen uhrirukous kuultiin, koska hän taipui Jumalan tahtoon (Hepr. 5:7). Jeesuksen rukouksen jälkimmäinen osa ”vaan sinun” todellakin toteutui. Jeesus joutui kuolemaan ja kärsimään.
Mutta niin toteutui myös rukouksen alkuosa, jossa Jeesus tunnusti: ”Abba, Isä, kaikki on sinulle mahdollista.” Kuka olisi uskonut, että Jeesus herää kolmantena päivänä kuolleista? Raamattu kertoo, että Jeesus oli ensimmäinen, esikoinen kuolleista heränneistä ja saman ihmeen saamme kokea myös me häneen uskovat. Perspektiivi tähän elämään muuttuu täysin, kun ”kiikarit” näyttävät elämää myös kuoleman rajan toiselle puolelle.
Heli