5 Moos. 21 Hepr. 4

5. Moos. 21

Hepr. 4

Vanhan testamentin heprealaisille Jumalan lupausten kuulemisesta ei ollut mitään hyötyä, koska he eivät uskoneet niihin. Usko ei alkanut elää ja luvattu maa jäi näkemättä.

Luvattu maa Israel oli sekin vain välivaihe Jumalan lupaamasta sapattijuhlasta ja levon maasta (j. 9–10), jossa kaikki on valmista ja täydellistä ja jossa pääsee lepäämään kaikesta vaivannäöstä ja työstä. Tämä raamatunkohta tuo erityistä lohtua nyt, kun lähipiirissä on menehtynyt useampi iäkäs ihminen ja rakas 94-vuotias mummoni myös haurastuu vähän kerrassaan.

Heprealaiskirje kehottaa pyrkimään Jumalan lepoon kaikin voimin, jotta emme jäisi matkalle. Epäonnistumiset ja synti ei voi lannistaa meitä, sillä ylipappimme Jeesus ymmärtää vajavuuksiamme. Hänelle mikään koettelemus ei ole vieras, eikä kukaan ihminen niin alhaalla, ettei hän voisi auttaa.

Lait parhaimmillaankin vain suitsivat ihmisen pahuutta mutta eivät estäneet sitä. Lisäksi lakipykälissä oli paljon aukkoja ja oli hyvin mahdollista, että syytön ihminen tuomittiin jopa kuolemaan väärien todisteiden nojalla. Mooseksen lakeja lukiessa tajuaa, miten suuri lahja pelastus uskon kautta Jeesukseen on.

Heli