Jumala käski Moosesta kirjoittamaan laulun, joka toimisi myöhemmin todisteena Israelin kansaa vastaan, sillä se kertoisi, mikä kansaa kohtaa, jos se ei tottele Herraa. Laulun alussa ylistetään Jumalaa ja Häntä kuvataan kallioksi, johon ihminen saa aina luottavaisin ja vakain mielin turvata. Laulussa kerrotaan myös Israelin kansan historiasta sekä Jumalan huolenpidosta ja johdatuksesta kansan vaiheissa. Kaiken hyvän keskellä kansa kuitenkin unohti, mitä hyvää Jumala on heille tehnyt ja kääntyi epäjumalien puoleen. Pelastajasta luopuminen johtaa eroon Jumalasta. Miksi Jumala salli ja sallii ikävien asioiden tapahtua? Ehkä yksi niiden tarkoitus on osoittaa ihmiselle, että Jumalan yhteydessä on kuitenkin parempi. Israelin kansa joutui Jumalasta luopuessaan kärsimään paljon, mutta Jumala ei kuitenkaan halunnut hävittää heitä kokonaan. Paha ei voi koskaan voittaa Jumalaa eikä Hänen suunnitelmiaan. Kun on tarpeeksi yrittänyt ponnistella omassa voimassa, omaehtoisesti, saa palata takaisin Jumalan luokse, Hänen johdatukseensa ja tunnustaa, että Jumala tiesi sittenkin paremmin.
Jaakobin kirje muistuttaa, että jokainen ihminen, varallisuuteen tai asemaan katsomatta, on Jumalalle yhtä tärkeä ja arvokas. Jumala ei siis tee eroa ihmisten välillä. Näin meidän kristittyjenkään ei pidä arvottaa ihmisiä ajallisen aseman tai ulkoisen olemuksen perusteella. Kaikki kristityt ovat veljiä ja siskoja keskenään, samaan perheväkeen kuuluvia. Kirjeessään Jaakob kehottaa kristittyjä elämään uskoaan todeksi jokapäiväisen elämän keskellä osoittamalla rakkautta ja hyvyyttä lähimmäisille. Jos seurakunnan jumalanpalvelukseen saapuu uusina tulokkaina kaksi henkilöä, joista toinen on laitapuolenkulkija ja toinen siisteihin vaatteisiin pukeutunut, kumman kanssa menen juttelemaan? Jaakob muistuttaa, ettemme saa erotella ihmisiä. Jokainen meistä on samalla tavalla syntinen. Kukaan ei ole toista parempi. Meidän tulisi nähdä lähimmäisemme kuten Jeesus heidät näkee.
Jaakobin kirje vaikuttaa painottavan uskontekoja. Todetessaan, että usko ilman tekoja on kuollut, Jaakob tarkoittanee ihmistä, joka sanoo älyllisesti uskovansa, että Jumala on olemassa (kuten pahan henkivallatkin uskovat), mutta joka ei yhtään millään tavoin elä uskoaan todeksi. Toisin sanoen usko näkyy aina jollakin tavalla myös elävässä elämässä. Usko saa aikaan sydämen halun ja kiitollisuuden rakastaa ja palvella Herraa ja lähimmäistä. Teot eivät ihmistä pelasta, vain Jeesus pelastaa, mutta pelastava usko muuttaa ihmisen, mikä näkyy tekoina Jumalan kunniaksi ja lähimmäisen parhaaksi.
Liisa