Ei olisi kalastaja-Pietarista uskonut, että hän näin kirjoittaa (tai sanelee) kirjeitä. Paavalin kirjeitä hän myös arvosti, vaikka totesikin, että niissä on yhtä ja toista vaikeatajuista (jae 16). Mika joskus opetti, että tuon ajan lahjakkaat olivat jossain opissa, toisin kuin sellaiset, joihin Pietari kuului. Pietari tuskin arvasi, miten moni sukupolvi hänen kirjeitään tulisi lukemaan. Tausta ei estänyt Jumalan käyttöön kutsumista silloin eikä nykyisinkään.
Tässä luvussa Pietari kirjoittaa lopun aikojen tapahtumista. Melkoista rytinää ilmeisesti on tulossa. Pelätä ei silti tarvitse. Pietari kertoo, että lopun aikana tulee pilkkaajia, jotka vähättelevät uskoa Jeesuksen paluuseen (jae 4). Jos ja kun tällaista kuulemme, se on surullista kuunneltavaa, mutta kuuluu osaksi ihmiskunnan tarinaa.
Armossa kasvaminen (jae 18) on osamme ja etuoikeutemme. Tehtävä tälle päivälle voisi olla etsiä, miten armo näyttäytyy tänään, ehkä ihan tuoreella tavalla.
Pirkko