Tässä luvussa avataan lisää leeviläisten oikeuksista. Vaikka heille ei annettu osuutta maasta, he saivat asuinsijoikseen kaupunkeja ja heidän karjansa sai laiduntaa niihin kuuluvia maita. Näissä luvuissa ei mainita, olivatko leeviläiset tyytyväisiä osaansa. Luku päättyy mainintaan, että sotien jälkeen maassa vallitsi rauha. Tässä voisi päätellä, ettei riitoja omaisuuden jaosta eikä vieraiden kansojen kanssa syntynyt. Suuri voitto on jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa, jotenkin näin sanotaan 1 Tim. 6:6 vuoden 1938 käännöksessä. Tässä ajatuksessa on kasvun paikkaa tälle päivälle.
Betesdan lammikolla oli pitkään sairastanut mies. Hänet Jeesus paransi niin, että liikuntakyvyttömästä vuoteen omasta tuli mies, joka kantoi omaa vuodettaan ja miehen elämänpiiri muuttui. Ihan uudenlaisia asioita tuli mahdolliseksi. Melkoinen muutos.
Jään kysymään, minkä asian sitoma olen ja luulen, että näin asiat ovat vuodesta toiseen. Jeesus voi vapauttaa, parantaa ja antaa voimia niin, että asia ei paina minua alas, vaan se muuttuu kannettavaan muotoon. Jeesus vapauta meidät jumeista, jotka haittaavat ja kahlitsevat elämää millä tahansa tavalla.
Pirkko