Tuom. 17, Ilm. 3

Tuom. 17

Tämän päivän luvussa itselle jäi mieleen kaksi lausetta. ”Jokainen toimi niin kuin itse hyväksi näki.”  “Miika ajatteli: »Nyt voin olla varma, että Herra on minulle suopea, onhan minulla pappina Leevin heimon mies.»” Tuomarien kirjassa ei oteta kantaa teon oikeellisuuteen tai vääryyteen, siellä vain todetaan asioiden tila. Tätäkin kirjaa pitää tutkia kokonaisuutena, muun raamatun ilmoituksen valossa. Ensimmäinen  lause oli mielestäni hyvin  poikkeuksellinen, kun sitä vertaa yhteisöllisyyttä korostavaan yhteiskuntaan. Siinä kerrotaan kunkin tehneen niin kuin hyväksi näki. Minun oma hyväni oli tullut määrääväksi tekijäksi ihmisten elämässä. Voisiko ajatella, että ihmiset toimivat pitkälti siten kuin heistä itsestään tuntui. Lause kertoi ihmisistä, jotka olivat irtaantuneet heille annetun lain käskyistä. Määräykset olivat joko unohtuneet tai niitä ei vain noudatettu. Oma kokemus oli tullut päällimmäiseksi asiassa ihmisten tehdessä ratkaisujaan elämässä, myös jumalanpalvelus elämässä.

Yhteiskunta tuntui samalta, kuin itseltä, kun ajoin eräässä maassa nopeusrajoitusten mukaan, kukaan muu ei niitä tuntenut noudattavan. Sääntöjä oli kyllä tien varsilla laitettu tiedoksi isoin kyltein, mutta kukaan ei niitä noudattanut. Kun itse sakkojen pelossa pyrin noudattamaan niitä, niin sain kuulla paheksuvia tööttäämisiä takaani tai valojen väläytyksiä. Olin liikenteessä ei toivottu henkilö. Tämän päivän luku muistuttaa itselleni siitä, etten unohtaisi elämässäni sitä, mikä pitää minut uskon antamalla tiellä. Haluan taas pohtia Jumalan sanan edessä, elänkö niin kuin Miika, joka ajatteli Jumalan olevan hänelle suopea, kun tietyt ulkonaiset ehdot on täytetty, mutta jumalanpalvelukseni onkin vääristynyt. Tulee mieleen ilmestyskirjan seurakunnille annetut nuhtelut, jotka päättyivät kehotukseen kääntyä Jumalan puoleen. Tänäänkin haluan kääntyä Jumalan puoleen ja olla vaikka se epätoivottu henkilö liikenteessä rakkaudessa ja palvella aitoa ja todellista Jumalaa.

Ilm. 3

Jumala tietää tekomme, hän tietää meidän heikkoutemme, mutta hän on armollinen Jumala. Hän toteaa Efosolaiselle seurakunnalle, että voimasi ovat vähäiset, mutta samalla rohkaisee heitä. He ovat ottaneet Jumalan sanan todesta eivätkä ole kieltäneet uskoaan. Uskomme lähde on Jumala, joka ei ole heikko. Hän ilmoittaa sanassaan kuinka hän toimii ja voimme luottaa hänen voimaansa varjella meitä hänen lapsinaan ja riippumaan hänen voimansa varassa. Voimme hänen voimassaan tehdä hänen tekojaan, vaikka itsessämme olemme heikkoja. Ilmestyskirjassa puhutaan avoimesta ovesta, josta tulee astua sisään. Oven takana voi olla kaikenlaista, efesolaisille puhutaan vastustajien kohtaamisesta ja heidän voittamisestaan. Meillekin on tarjolla voitto, tulee ovesta astuttaessa eteen mitä tahansa. meidän ei tarvitse pelätä. Muistetaan ettei kukaan voi sulkea ovea, jonka Jumala on avannut. Kukaan ei voi estää meitä menemästä ovesta sisään. Mitä tapahtuukaan oven sisällä, sekin on Jumalan käsissä. Hän antaa voimansa ja viisautensa kaikkeen, mitä kohtaamme sisäpuolella. Kun tarkoin noudatamme, hänen antamalla voimalla ja viisaudella hänen sanaansa ja kestämme uskossamme häneen, niin hän on puolestaan luvannut varjella meitä ja pelastaa koetuksesta. Pitäkäämme kiinni tänäänkin hänen lupauksistaan. Meille, lapsilleen, hän on ne luvannut ja hän pitää lupauksensa mukaan kiinni meistä.

Mika M