Simsonin elämässä oli valintoja, jotka lopulta johtivat hänen voimiensa häviämiseen. Nasiirilupauksessa ihminen sitoutui Jumalan edessä lupauksella erottautua hänelle kieltäytymällä viinistä ja olla leikkaamatta tukkaansa. Tukan leikkaamattomuus oli merkki muille Jumalalle vihkiytymisestä elämästä. Juutalaiset tiesivät tämän merkityksen. Simsonin elämässä tapahtui valintoja, joilla hän kuitenkin rikkoi Jumalan käskyjä. Simson alkoi luottamaan ihmiseen, joka ei kuitenkaan ollut hänen kohdallaan luottamuksen arvoinen. Salaisuuden paljastaminen vieraan jumalanpalvelijalle johti hänen nasiirilupauksen rikkomiseen. Tästä tulee mieleen Jeesuksen varoitus Matt 7:6 olla heittämästä helmiä kaikille ihmisille. Helmet voivat olla sellaisia, jotka voivat kääntyä sinua itseäsi vastaan ja lopulta tuhota sinut. Ihminen, jolla ei ole uskon salaisuutta, ei voi ymmärtää Jumalan tekoja.
Simsonin elämässä valinnat johtivat Herran poistumiseen hänen elämästään. Hänen voimansa ei ollut missään ulkonaisessa vaan Jumalassa. Omaan voimaan turvautuneena hän lankesi, eikä kestänyt vihollisen edessä. Vankilassa ollessaan hän sai takaisin luottamuksensa Jumalaan. Hän ymmärsi voimansa salaisuuden ja huusi avuksi Jumalaa. Herra minun Jumalani, muista minua. Anna minulle vielä tämän kerran voimia. Hän antoi samalla henkensä ja kuoli uskonsa tähden. Miten suuri on Jumalan armo. Hän nostaa langenneen jälleen, kun huudamme voimaksemme hänen nimeään. Hän muistaa meitä armossaan ja laupaudessaan. Ketään hän ei heitä pois, joka tulee hänen luokseen.
Yhdistyneet kansakunnat kirjasivat 1959 lapsen oikeuksien julistuksen. Lapsen oikeudet kuuluvat jokaiselle lapselle. Johanneksen evankeliumiin on kirjoitettu näin: kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapseksi. Meillä kristityillä on Jumalan lapsen oikeudellinen asema. Olemme osa perhettä. Tämän päivän luvussa meitä halutaan muistuttaa ohjeista, joita meille on annettu, ettemme hävittäisi ymmärrystämme Jumalan lapseudessa olemisesta. Pyhä Henki muistuttaa eri seurakunta yhteisöjä pysymään lapseudessa. Kullakin seurakunnalla oli asia, joka oli viemässä niitä pois Jumalan luota, niistä asioista piti kääntyä pois ja palata takaisin Jumalan luokse. Nuhtelun lähtökohtana oli rakkaus.
Viesti alkaa jokaiselle seurakunnalle näin: minä tiedän. Jeesus ei ole tietämätön meidän elämästämme. Hän kulkee keskellämme ja pitää meistä kiinni.Hän ei halua yhdenkään joutuvan hukkaan ja pois hänen turvastaan. Efesolaisten vaivannäkö ja kestävyys oli tiedossa. He olivat koetelleet vääriä opettajia eivät hyväksyneet pahojen ihmisten tekoja yhteisössään, sellaisten, jotka tuhosivat perheyhteyden. He olivat asettaneet rakkaudessa rajat ihmisten toiminnalle, pahan tekeminen toisille ei ole koskaan hyväksyttävää.
Kaiken keskellä Efeson seurakunta oli kuitenkin luopunut ensi rakkaudestaan. Itselle tuli ajatus, että ensi rakkaudessa ihminen on unohtanut lapsen asemansa Jumalan lapsena ja alkanut suorittamaan omia tekojaan Jumalan edessä ansaitaakseen Jumalan rakkauden. Seurakunta perhe on silloin unohtanut Jeesuksen sanat: tulkaa minun luokseni… minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteilleni ja katsokaa minua; minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt. Jeesuksen sydän kertoo hänen rakkaudestaan meitä kohtaan ja hän ei halua meidän koskaan unohtavan sitä. Jeesus haluaa meidän olevan lapsinaan lempeitä ja nöyriä, sen voimme oppia vain häneltä.
Ollaanko kaikessa tekemisessä unohdettu ensi rakkautemme, Kristus. Onko tekeminen tullut tärkeämmäksi kuin rakkaus Kristukseen? Olemmeko unohtaneet, että olemme saaneet oikeuden olla Jumalan lapsia? Onko ajatuksemme muuttuneet ansiottomasta rakkaudesta ansioon sidotuksi välineelliseksi rakkaudeksi? Jeesus Kristuksen kehottaa meitä kääntymään hänen puoleensa ja katsomaan taas häntä ja oppimaan olemaan lapsia, joille on kyllä annettu kuorma, mutta se on kevyt. Hän on luvannut antaa rakkaudessaan voiman kunkin päivän kuorman kantamiseen. Täyttäköön Jumalan Pyhä Henki, lapseuden henki, meidät tänäänkin voimallaan ja rakkaudellaan, aamen.
Mika M