Oliko veljessota väistämätön? Antoiko leeviläinen mies totuudenmukaisen kuvauksen tapahtumista? Miksi benjaminilaiset eivät olleet valmiita neuvottelemaan? Jotenkin syntyy vaikutelma, että asiat karkaavat käsistä, kun ei ole valmiutta keskustella asioista totuudenmukaisesti ja vuorovaikutteisesti.
Tuntuuko tämä jotenkin tutulta? Itselleni on syntynyt käsitys, että sotien taustalta löytyy aina tämänkaltainen kehityskulku: ihminen selittää pois oman pahuutensa ja projisoi sen vastapuoleen, jolloin syntyy hyvin virheellinen käsitys itsestämme ”hyviksinä” ja toisista ”pahiksina”. Kovin paljon ei enää tämän jälkeen tarvita, kun leimahtaa.
Sodan seurauksista saamme lukea Ilmestyskirjan päivän luvusta (Ilm. 6:8): miekka, nälkä ja rutto. En tiedä, oletko näihin sanoihin kiinnittänyt huomiota Raamattua lukiessasi. Ne esiintyvät yhdessä hyvin usein erityisesti Vanhan testamentin puolella. Kun miekkaan tartutaan, seurauksena ovat nälkä (puute) ja sairaudet. Itse ymmärrän niin, että tämän voi ymmärtää fyysisesti, henkisesti ja hengellisesti. Väkivallalla ja sen käytöllä on aina vakavat seurauksensa yksilö- ja yhteisötasolla.
Surullista on, että väkivaltaa on esiintynyt aina. Ihmiskunta ei näytä tässä suhteessa kehittyneen historian aikana lainkaan. Tämän vuoksi ainakin itseni on vaikea uskoa ihmisen pohjimmaiseen hyvyyteen. Niin hankalalta kuin se tuntuukin myöntää, meissä kaikissa on kyky sortua kauhistuttaviin tekoihin. Tätä ei pidä kuitenkaan jäädä surkuttelemaan, vaan kääntää katse Jeesukseen (Ef. 2:10) ja luottaa siihen, että kerran Jumalan oikeudenmukainen tuomio tapahtuu (Ilm. 6:9-11).
Pekka