Tiukkaa tekstiä tässä psalmissa ja aivan oikeutettua – vai onko? Tähän uskontunnustukseen ja toiveeseen ainakin voin yhtyä:
”Uskollinen Jumalani, sinä kuljet edelläni ja annat minun nähdä, mikä on vihollisteni kohtalo.” (jae 11).
Jumala on aina uskollinen, kävi miten kävi, ja hän kulkee edelläni joka paikkaan.
Jeesus kääntelee jälleen päälaelleen luutuneita ajatuksiamme ja käsityksiämme. On ihmeen helppoa nähdä virheitä ja syyteltävää muissa ja niin vaikea huomata, että toisaalla olemme itse yhtä pahoja, kapeakatseisia ja armottomia. Syvälle arvoihin käyvät erimielisyydet ovat kaikkein vaikeimpia.
Rakastamista on ainakin se, että en torju apuani sitä tarvitsevalta silloinkin, kun hän elää ja ajattelee aivan eri tavalla kuin minä, ehkä jopa minua loukkaavallakin tavalla. Vaikka näyttää, että olisimme kahdesta aivan eri maailmasta. Jeesuksen rakkaus riittää sekä minulle että hänelle.
”Älä kiellä apuasi, jos toinen on avun tarpeessa ja sinä pystyt tekemään hänelle hyvää. Älä sano lähimmäisellesi: ”Mene nyt ja tule toiste, huomenna minä annan!” – kun sinulla kuitenkin on mitä antaa. (San. 3:27–28).
Heli