Psalmissa 58 vuodatetaan syvä turhautuminen valtaa pitävien epäoikeudenmukaisuutta ja oman edun tavoittelua vastaan. Jumalaa pyydetään pysäyttämään väärintekijöiden toiminta. Rukoilija on niin sydämistynyt, että haluaa itsekin nähdä todisteita siitä, että paha saa palkkansa. Vai miten muuten uskallan lukea tämän pyynnön: ”Vanhurskas saa iloita, sillä hän näkee koston hetken, hän saa huuhtoa jalkansa jumalattomien veressä.” (Psa 58:11).
Jeesuksen vuorisaarna jatkaa totuttujen ajattelutapojen alas ampumista.
Uskoa ei tarvitse esittää, suorittaa, eikä hyviä tekoja tule esitellä tekopyhien tavoin (jakeet 1–8). Meillä on lupa tuoda kaikki mitä tarvitsemme Jumalan eteen ja pyytää häneltä apua kaikkeen. Isä meidän –rukous on siitä oivallinen esimerkki (jakeet 9–13).
Jeesus latoo rikkauksia ja rikastumista tavoitteleville totuuden: aarteita kannattaa koota taivaaseen, sillä maan päälle kerätyt rikkaudet syö ruoste ja koi.
Huolehtiminen ja Jumalan huolenpito laitetaan vastakkain (jakeet 25–34). Jumala huolehtii meistä, ja sen vuoksi meidän ei tarvitse murehtia ylen määrin toimeentulostamme. Muutama vuosi sitten pääsin käymään Israelissa. Kävelimme Gennesaret-järven yläpuolisilla vuorilla, joiden rinteet olivat muuttuneet kevään sateiden ja lämmön vaikutuksesta värikkääksi kukkakedoksi. Kun kerran Jumala huolehtii pienistä kedon kukistakin, hän aivan varmasti muistaa meidän tarpeemme ja vastaamaan niihin. Aina huolenpito ei tule heti. Joudumme itsekin näkemään paljon vaivaa toimeen tulomme eteen. Jumala ei kuitenkaan hetkeksikään unohda meidän tarpeitamme.
Samalla, kun luen Jeesuksen opetusta Jumalaan luottamisesta, sydämessä pistelee Jaakobin kirjeen kohta, jossa Jaakob muistuttaa pitämään huolta puutteessa olevista veljistä ja siskoista. Usko Jumalaan ja hänen huolenpitoonsa tulee osoittaa teoin ja toiminnassa, ei vain sanoin ja siunauksin (Jaak. 2:14–16). Jos olemme hyvin toimeen tulevia, omasta antaminen osoittaa luottamusta Jumalan huolenpitoon. Antaessamme tunnustamme, että Jumala on jokaisen euromme ja kaiken saamamme hyvän lähde. Antaessamme, välillä itsellemme merkittäviäkin summia, joudumme myös miettimään omaa kulutustamme tarkasti ja tajuamme riippuvuutemme Jumalasta.
Heli