“Suurempi kuin elämä on sinun armosi. Minun huuleni ylistävät sinua. Jumalani, minä kiitän sinua niin kauan kuin elän, minä turvaan sinuun, kohotan käteni sinun puoleesi” (Ps. 63:4-5).
Daavidin autiomaassa sepittämä psalmi on hyvin koskettava ja mieltä kohottava. Kaipuu Jumalan läheisyyteen ja turvaan on ilmeinen ja esimerkillinen. Jumalan luonne ja halu on armahtaa meitä.
Samaa lepoa ja turvaa löytyy myös Matteuksen luvun lopusta: “Tulkaa minun luokseni , kaikki työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt” (Matt. 11:29-30).
Levosta käsin liikkeelle on myös helppo sanoa, mutta siten eläminen ei välttämättä ole. Jeesus käyttää elämän vertauskuvana härkäpäriä, jotka vetivät yhdessä puista niskan päälle asetettavaa iestä. Härät kulkivat samaa tahtia, jolloin kuorma jakautui niille tasaisesti. Näin Jeesus haluaa opettaa kulkemaan levollisesti yhtä matkaa hänen kanssaan ja hänen antamaa esimerkkiä seuraten.
“Kiitos kun saan tässä olla, kiitos kun saan levähtää. Kiitos kun saan voimaa jolla opetella elämää. Hallelujaa …”
Juha