Varsin tapahtumarikas luku, jossa Jeesus vie oppilaansa ilmiöoppimisen pariin kun hän esimerkillään näyttää mitä tapahtuu, kun “Taivasten valtakunta on tullut lähelle” (Matt.10:7).
Alku on kyllä aika kurja, kun Jumalan mies Johannes tapetaan. Se muistuttaa siitä, että Jeesuksen seuraaminen ei ole helppoa. Jeesus itse joutui kuolemaan Johanneksen tavoin, mutta sitä ennen oli 12 oppilasta opetettava tekemään kaikki kansat hänen seuraajikseen. Heidän tuli oppia ruokkimaan ihmisiä ja huolehtimaan hengellisen hyvinvoinnin lisäksi myös heidän fyysistä tarpeistaan. Pienetkin eväät riittävät, kun Jeesus saa ne siunata. Heillä on apuna Herra, jolle kaikki on mahdollista.
Sitten huomio kiinnittyi Pietariin, joka astui taas rohkeasti esiin ja pyytää saada tulla Jeesuksen luokse. Hän halusi varmistaa, että hänen näkemänsä henkilö oli Jeesus eikä kummitus. Kun hän alkaa pelätä, vajoaa ja huutaa apua, niin Jeesus ojentaa hänelle kätensä, ja he astuvat yhdessä veneeseen. Pietarin elämän kautta voimme oppia ainakin sitä, että Jeesuksen seurassa on myös lupa epäonnistua. Ilman Pietaria olisi käsitys Jumalasta vähän toisenlainen. Kaikki ei ole selvää ja helppoa, kun vain uskotaan. Ympäristön paine, epäusko ja pelko alkavat helposti hukuttaa ja silloin Jeesus onkin jo paikalla ja tulee avuksi. Rohkeasti vaan liikkeelle ja katse Jeesukseen! ”Sinä olet tosiaan Jumalan Poika.”
Ps 66:20: “Ylistetty olkoon Jumala! Hän ei torjunut rukoustani eikä kieltänyt minulta armoaan”.
Juha