Päivän Uuden testamentin kohdassa kerrotaan uuden liiton kirkkaudesta vanhan liiton rinnalla. Erityisen kaunis on jae 17: ”Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus.” Koko tekstin pointtina tuntuisi olevan ajatus siitä, että vanhassa liitossa vanhurskaus perustui lain suorittamiseen – uudessa liitossa sen sijaan vanhurskaus perustuu lahjaan ja suhteessa elämiseen.
Kristittyjä voidaan aina toisinaan moittia lakihenkisyydestä. Tätä olisi varmasti hyvä joskus pysähtyä miettimään porukalla. Mitä tarkoittaa lakihenkisyys ja miten se ilmenee? Voiko ”lakihenkisyys” olla joskus jotain, mikä onkin oikeasti hyvää? Mielestäni nämä ovat tärkeitä kysymyksiä maailmassa, jossa emme koskaan pääse synnistä täysin eroon. Miten paljon meidän pitää yrittää uudessa liitossa? Mitä mieltä sinä olet? Voisitko käydä asiasta keskustelua jonkun kanssa?
En ole aivan varma, mitä kysymyksiin pitäisi vastata, mutta siitä olen varma, että itse olen hardcore lakihenkinen ihminen. Mitäpä muuta sitä voisikaan tunnolliselta suomalaiselta odottaa. Vaikka en pysty lukemaan Raamattua mitenkään vain armon näkökulmasta käsin, olen oppinut ajattelemaan, että lakihenkisyyteen taipuvan on erityisen tärkeää tietoisesti nähdä Raamatussa ne kohdat, jotka puhuvat armosta ja vapaudesta. Jos olet yhtään samanlainen, niin kehotan sinuakin: etsi Raamatusta aivan erityisellä tavalla rakkautta ja armoa, sillä kyllä siellä sitä on.
Esteri