2. Kun. 14, 2. Kor. 7

2. Kun. 14

2. Kor. 7

Kuninkaiden kirjassa arvioidaan kuninkaita sen mukaan, tekivätkö he oikeaa vai väärää Herran silmissä. Usein väärin tekeminen on epäjumalien palvomista ja oikein tekeminen taas niiden palvomisesta luopumista ja Jumalan puoleen kääntymistä.

Tämän päivän Uuden testamentin kohta puhuu samoista näkökulmista uuden liiton puolella:
”Rakkaat ystävät! Kun kerran olemme saaneet tällaiset lupaukset, meidän tulee puhdistautua kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta ja Jumalaa peläten pyhittää elämämme kokonaan hänelle.” (2. Kor. 7:1)

Tämä jae viittaa edelliseen lukuun, jossa puhutaan siitä, että epäjumalien palvominen ja Jumalan lapsen elämä eivät kuulu yhteen.

Muistan oman uskoon tuloni jälkeen selkeän ajatuksen: Nämä tietyt asiat, jotka ennen kuuluivat minun elämääni, eivät enää kuulu siihen. Tietyt asiat eivät sovi yhteen Jumalan lapsen elämän kanssa. Ne ovat ristiriidassa sen Jumalan lapsen identiteetin kanssa, jonka olen saanut.

Jotkut asiat muuttuivat uskoon tulossa, mutta aika äkkiä huomasin, että kaikki ei ratkennutkaan ihan kertaheitolla.

Tässä esimerkki viime ajoilta. Joku painaa tai vaivaa mieltä. En oikein saa selvää, että mistä tämä oikein nousee. Näissä hetkissä olen välillä muistanut pyytää Pyhää Henkeä auttamaan selvyyden saamisessa. Usein kaiken alta on paljastunut joku vääristynyt asenne tai ajatusmalli, esimerkiksi ihmispelko tai ylpeys. Näitä voisi kutsua ajatusmaailman epäjumaliksi. Sitten kun olen saanut tunnustaa vääristymän syntinä Jumalalle ja saanut Jumalalta paremmat ajatukset tilalle, olen saanut taas vapauden ja rauhan. Joskus tämä on vienyt aikaa, mutta lopputulos on ollut hyvä. En ole kokenut, että Jumala syyttää tai painostaa minua näissä asioissa, vaan on auttamassa minua yhä suurempaan vapauteen. Hänen armonsa ja läsnäolonsa on ollut jatkuvasti mukana.

”Taisteluaseemme eivät ole ihmisten aseita, vaan niillä on Jumalan antama voima tuhota linnoituksia. Me kaadamme kumoon järjen päätelmät ja kaiken, mikä nousee ylpeänä vastustamaan Jumalan tuntemista. Me vangitsemme kaikki ajatukset kuuliaisiksi Kristukselle.” (2. Kor. 10:4-5)

Taistelemme Jumalan lasten vapauden puolesta, jonka Jeesus on meille lunastanut. Matkaa saamme käydä turvallisen Jumalan armon siipien suojassa.

Topi