Daavidilla oli paljon kannattajia jo Saulin eläessä. Merkillepantavaa on, että heimorajat eivät olleet esteenä. Itse asiassa ihan ensimmäiset kannattajat olivat Saulin heimolaisia, benjaminilaisia. Täytyy sanoa, että Daavidilla oli aikamoista vetovoimaa, jos näin paljon ihmisiä oli valmiina liittymään hänen seuraansa viettämään kiertolaiselämää. Tässä luvussa asiaa perustellaan oikeastaan vain sillä, että ihmiset tiesivät Jumalan valinneen Daavidin kuninkaaksi. Tai niin minä tulkitsen heikot vihjeet, mitä asiasta annetaan.
Siinä vaiheessa, kun Saul kuoli, niin viimeisetkin epäröijät tulivat Daavidin puolelle. Valtava joukko ihmisiä kokoontui Hebroniin tekemään hänestä kuningasta. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, kun tekstissä sanotaan että ”jopa isaskarilaiset, sebulonilaiset ja naftalilaiset” olivat messissä. Ilmeisesti näiden heimojen tuki sitten oli jotenkin yllättävää.
Yleensä ottaen kansansuosio ei ole merkki mistään, mutta siitä huolimatta näen tässä Jumalan johdatuksen. Samuel oli aikanaan sytyttänyt kipinän voitelemalla Daavidin kuninkaaksi. Daavid itse oli osoittanut olevansa kuninkuuden arvoinen olemalla toisaalta erinomainen sotapäällikkö ja toisaalta nöyrä ja kuuliainen. Tämä muistuttaa minua Jeesuksen suosiosta ja myös siitä, kun Apostolien teoissa sanotaan, että ensimmäiset kristityt olivat kansan suosiossa. Hyvä maine oli varmasti yksi edellytys alkuseurakunnan sanoman leviämiselle, vaikka se ei vainoja estänytkään. Daavidilta, Jeesukselta ja ensimmäisiltä kristityiltä voi oppia sen, että hyvä maine seuraa siitä, että olemme uskollisia. Se ei ollut varsinainen päämäärä vaan sivutuote.
Jeesus näytti Pietarille, mistä Hänen seuraamisessaan oikein on kyse ja kutsui sitten hänet ihmisten kalastajaksi. Pietarin kalansaalista seurasi suuri joukko parantamisihmeitä. Usein ei ollut kyse mistään pikkuasioista, vaan nykykäsityksenkin mukaan parantumattomista vammoista tai sairauksista. Parantamisiin liittyi myös syntien anteeksiantaminen, joten ne olivat kokonaisvaltaisia tapahtumia.
Mielessäni Jeesuksen luokse kerääntyneet ihmiset vertautuvat siihen porukkaan, joka päivän Vanhan testamentin luvussa kerääntyi Hebroniin tekemään Daavidista kuningasta. Daavidin luokse tuli sotasankareita ja ilmeisen rikkaita ihmisiä, jotka lahjoittivat varusteita ja ruokaa. Jeesuksen luokse kerääntyi publikaaneja ja sairaita. Daavid oli päivän luvussa aika näkymätön, kun huomio kiinnittyi hänen tukijoidensa määrään ja kyvykkyyteen. Jeesus oli jatkuvasti ja aktiivisesti keskipisteenä parantaen ja opettaen. Kaikki tämä alleviivaa sitä, kuinka erilainen kuningas Jeesus oli.
Marko