Kaikki tai ei mitään. Jeesus on ristiriitainen ja voimakas opettaja. Hän sanoo, että kukaan ei voi olla Jeesuksen seuraaja, ellei ole valmis luopumaan kaikesta, mitä hänellä on. Se on raju vaatimus. Minähän haluan pitää itselläni päätäntävallan, vastata omasta omaisuudestani ja valita, keiden kanssa elämäni vietän, mitä teen ja milloin. Jeesukselle se ei kelpaa. Hän sanoo, että hän haluaa kaiken määräysvallan.
Muistan, että lapsena tämä edellä oleva raamatunkohta esti minua tulemasta uskovaksi. Olin varma, etten pysty mukautumaan Jeesuksen vaatimuksiin. Sitten minusta tuli uskova mutta pelkäsin Jumalaa ja tiesin, että en ole luovuttanut kaikkea Jumalalle. Yritin ahdistuksiin ja uuvuksiin asti antautua Jumalalle mutta en kyennyt.
Olen edelleen uskova, enkä ole yhtään sen parempi kuin lapsena ja nuorena. Jotain on silti muuttunut suuresti. Jeesuksen työ ristillä rauhoitti sydämeni. Tiedän, etten ikinä pysty luovuttamaan kaikkea Jeesukselle itse. Mutta Jeesus on opettanut luovuttamaan elämääni hänelle hetki, asia ja ihminen kerrallaan. Valmius luopua kaikesta Jeesuksen vuoksi on elämän mittainen kasvumatka.
Isän kädestä. Daavid oli tässä elämän luovuttamisessa Jumalan käsiin paljon pidemmällä kuin minä. Hän sortui luottamaan ihmisvoimaan ja arviointikykyyn ja suoritti väenlaskun ja rikkoi näin Jumalan nimenomaisen käskyn. Daavid kuitenkin tunsi Jumalan ja valitsi rangaistuksen, joka tuli suoraan Jumalalta. ”Mutta parasta on jättäytyä Herran käsiin, sillä hänen laupeutensa on suuri. Ihmisten käsiin en tahdo jättäytyä.” (1. Aik. 21:13). Jopa onnettomuuden hetkellä Daavid tiesi, että Jumala on paljon armeliaampi kuin ihmiset ja että Jumala on hyvä.
Tänäänkin on tärkeää, että luovumme omasta elämänhallinnasta ja annamme Jeesuksen hallita meitä. Tule, Jeesus, tule!
Heli