Vallan siirtyminen sukupolvelta toiselle on tärkeä asia koko kansakunnalle. Jumala valitsi Salomon tehtävään hallitsemaan Isrealia 1.Aik 28:5 ja hän oli todennäköisesti aika nuori ottaessaan tehtävän vastaan. Daavid tiesi, että hän ei saisi rakentaa temppeliä. Nyt löytyi syykin tähän, jotan en ollut ennen huomannutkaan. Hän tahtoi kuitenkin auttaa tulevaa temppelinrakentajapoikaansa Salomonia selviytymään tehtävästä ja teki suuria valmisteluja ennen kuolemaansa. Kun tätä lukee, voi aavistaa, että Herralle rakennettava temppeli tulee tosiaan olemaan niin mahtava, että sen maine leviää kaikkiin maihin.
Rakennusmateriaalin, työmiesten ja maallisen mammonan lisäksi tärkein apu ja perintö oli kuitenkin Daavidin siunaus Salomolle. Daavid rukoilee pojalleen viisautta ja ymmärrystä ja apua, jotta hän pystyisi noudattamaan Herran lakia. “ Sinä menestyt, jos tottelet ja noudatat niitä käskyjä ja säädöksiä, jotka Herra on antanut Moosekselle Israelia varten. Ole vahva ja rohkea, älä pelkää äläkä lannistu! Ryhdy toimeen. Herra olkoon kanssasi. “
Me olemme nyt eläviä kiviä uuden liiton temppelissä. Monenlaisista Daavidin toimista ja vinkeistä voimme mekin varmaan ottaa vaarin ja olla tukemassa tämän temppelin rakentumista. Daavidin ohjeista saa varmaan vähän ideaa ja rohkaisua, miten tulee elää!
Luukkaan evankeliumi on kuulemma erityisesti hyljittyjen, kadonneiden ja epäonnistuneiden evankeliumi, jota luonnehtiikin erinomaisesti: ”sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on.” (Luuk 19:10). Jeesuksen luokse uskalsivat tulla kaikki syntiset ja hän otti heidät vastaan (15:1-2). Tulevissa luvuissa näitä hienoja kohtaamisia riittää!
Tässä luvussa on kolme merkittävää etsimistä ja kadonneen löytymistä. Se on samalla sekä katoamisten ja hukkaan joutumisten luku että myös suuri löytymisten ja ilojuhlien luku. Kaikissa vertauksissa etsijät ja löytäjät kertovat jotain Jumalan rakkaudesta meitä jokaista kohtaan. Niissä korostuvat yksilön arvo ja ainutlaatuisuus. Jumala ei halua kenenkään joutuvan kadotukseen, vaan haluaa antaa jo nyt ilon ja yltäkylläisyyden hänen yhteydessään.
Ilo voi kadota kun ei enää kuule Hyvän Paimenen ääntä, vaan eksyy laumasta ja joutuu alttiiksi kaikenlaisille kiusauksille ja vaaroille. Tuli mieleen, että voisinko olla tarjoamassa apua ja ystävyyttä niille, jotka ovat yksinäisiä, tai olla edes kiinnostunut ja kysyä mitä kuuluu? Myös kotona voi ilo olla jo käännetyssä muodossa “oli”, jos kadottanut jotain olennaista tärkeää vaikka suhteessa perheenjäseniin ja/tai Jumalaan. Silloin on syytä sytyttää valot ja etsiä kunnes löytää tai tulee löydetyksi. Tuhlaajapoikavertauksesta tuli huomioiduksi se, miten hyvät muistot isän kodista alkoivat vetää puoleensa omaisuutensa jo tuhlanneen sikopaimenena toimivaa nuorempaa veljeä. Tämä on hyvä muistaa, kun opetamme ja kasvatamme tulevaa sukupolvea Jeesuksen tuntemiseen! Onnelliset yhteiset hetket ja oman elämän esimerkki puhuttelevat usein enemmän kuin itse opetus. Armo ja anteeksianto koskettavat syvältä.
Juha