Kerroin maanantaina että tämä viikko on minulle juhlaviikko. Sen kunniaksi jatkan myös tänään pohtien: Mitä tämän päivän raamatunkohdista kertoisin nuoremmalle itselleni? Sille joka ei lukenut raamattua tai käynyt kirkossa…
Eilisistä raamatunkohdista nostin esiin mihin meidän, kristittyjen joukkoon (ts. yhteisöön) kuuluvien tulisi keskittyä. Eiliset kohdat olivat aika laajoja, yleisluonteisia. Tälle päivälle nostona mitä keskittyminen käytännön toimenpiteinä tarkoittaisi: “…Herra ohjatkoon sydämenne rakastamaan Jumalaa ja odottamaan kestävinä Kristusta…” ja “…älkää te, veljet, väsykö tekemään hyvää…”
Uuden vuoden alussa voi tulla lamaannus, jopa masennus. Vaikka olisi kuinka selkeänä mitä pitäisi tehdä, millainen olla, mihin pyrkiä jne. niin silti voimat ei riitä.
Kristittyjen yhteisöön kuulumiseen liittyy että omilla voimilla ei voi eikä tarvi pärjätä. Joskus ei ole voimia rakastaa edes sitä minkä kokee tärkeäksi. Siksi tämän päivän nostot raamatun sivuilta kertovat oleellista Jumalastamme: Hän auttaa meitä jopa silloin kun emme jaksa rakastaa Häntä. Hän antaa meille voimia, oli kyseessä sitten odottaminen tai toiminta.
Siinä iloinen uutinen meille kaikille näin uuden vuoden alkuun rohkaisuksi.
— Tomppa