”Mutta Herra ei tahtonut tuhota Daavidin sukua, koska hän oli tehnyt liiton Daavidin kanssa ja koska hän oli luvannut antaa hänelle ja hänen pojillensa lampun ainiaaksi.” (2. Aik. 21:7)
Daavidin suvulla oli erityinen tehtävä Jumalan pelastussunnitelmassa, joten Jumala tahtoi säilyttää sen. Kuninkuuden oli määrä olla ainiaan Daavidin suvulla. Tämä jälkeläisen tai ”siemenen” odotus alkoi jo Raamatun alkulehdillä: ”Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.”
On mielenkiintoista tarkastella näitä Vanhan testamentin vaiheita tästä suvun jatkumisen näkökulmasta.
Messiaassa, Jeesuksessa, Daavidin pojassa odotus täyttyi. Hän syntyi Daavidin sukuun ja hänen kuninkuutensa kestää ainiaan.
Pääsääntöisesti ”työuralla” Jumala on johdattanut minut kokoaikaiseen hengelliseen työhön. Voisi sanoa, että Pomo antoi melko laaja-alaisen tehtävänkuvan: ”Tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.” Tehtävänkuvan laajuuden lisäksi tämä kaikkein tärkeintä työtä. Tässä on kyse Jumalasta ja iankaikkisuuskysymyksistä. Työtä siis riittää, se on tärkeää ja työn imu on välillä kova.
Sekä seurakunnan johtajan että seurakuntapalvelijan kriteerinä pidetään perheestä huolehtimista:
”Hänen on pidettävä hyvää huolta perheestään…” (1. Tim. 3:4) ”
”…hänen on pidettävä hyvää huolta lapsistaan ja perheväestään.” (1. Tim. 3:12)
Paavali palaa vielä myöhemmin kirjeessä samaan teemaan:
”Mutta se, joka ei huolehdi omaisistaan ja kaikkein lähimmistään, on kieltänyt uskonsa ja on epäuskoista pahempi.” (1. Tim. 5:8)
Nämä jakeet ovat olleet tärkeitä oman elämän priorisointi kysymyksissä. Minua kutsutaan lähtemään liikkeelle lähimmistä ihmisistä ja heistä huolehtimisesta. Tahdon siis priorisoida vaimon ja lapset. Liian usein hengellisen työn tekijöillä perhe on tullut hylätyksi Jumalan valtakunnan työn nimissä. Jumala ja hänen tahtonsa on prioriteetti listalla ykkönen ja Jumalan tahto on nimenomaan priorisoida lähimmäiset.
Muistaakseni joskus luin tutkimuksen siitä, mitä kuolinvuoteella olevat vanhukset harmittelevat elämässään. Ykkösenä taisi olla ”liian vähän aikaa lähimmille”. En tahdo ajatella vanhuksena näin.
Topi